Olen saanut nauttia 1.4. lähtien oman kumppanini kanssa arjesta hänen tullessa luokseni tietokoneensa ja vaatteidensa kanssa. Hänelle tuli monien muiden suomalaisten tavoin lomautuksia ja tästä avautuikin meille hyvin osuva tilaisuus kokeilla oikein kunnolla, miten se arki meillä toimisi.
Itselleni iskee huomenna karu paluu arkeen miehen pakatessa tavaransa taasen autoon ja tästä se etäsuhde taasen alkaa. :(
Tämä ns.koeaika opetti molempia todella paljon. Ollaan saatu kunnolla tutustua toistemme luonteisiin, minkälainen kummankin arkiminä on, kuinka meidän molempien luonteet ja toimintatavat toimivat keskenään yhteisessä arjessa. Ollaan saatu hieno mahdollisuus opetella uudenlaista arkea ilman, että työstressit painaa päälle.
Itse henkilökohtaisesti olen oppinut taas hurjan paljon erinäisiä asioita.
Olen huomannut kuinka vaikeaa minun on luovuttaa vastuuta toiselle ihmiselle. Se kun olen joutunut vuosia hoitamaan asioita yksikseni, on saanut aikaan sen, etten osaa pyytää apua ajoissa. Tästä tulikin tämä uupuminen josta puhuin tässä aiemmassa postauksessa.
Huomasin tässä muutama päivä sitten myös sen, miten vaikeaa minun on rentoutua ja ottaa sitä aikaa itselleni ihan vain, etten tekisi mitään. Instagramia seuranneet tietävätkin, kuinka koin huonoa omaatuntoa siitä, kun mies oli lasten kanssa ulkosalla. Minulle iski hirveä ahdistus siitä pitäisikö minun mennä heidän mukaansa leikkipuistoon, alanko laittamaan ruokaa vai alanko kenties siivoamaan jotain nurkkaa rauhassa, kun lapset eivät ole sotkemassa. Lopulta sain taottua itselleni päähäni, että nyt jukoliste se kahvikuppi kouraan ja nauttimaan tästä harvinaisesta hiljaisuudesta parvekkeelle auringonpaisteeseen. Miten onkaan niin vaikeaa antaa itselleen lupaa hengähtää? Normaali oloissa minulla kun siihen ei juurikaan ole mahdollisuuksia, nyt kun olisi mahdollista, koen siitä todella huonoa omaatuntoa.
Olen myös joutunut käsittelemään paljon menneisyyden mörköjä ja minulla on tunne, että tämä tästä vielä helpottaa. On ollut helpottavaa näistä omista peloista ja kokemuksista keskustella ihan rauhassa kumppanini kanssa, yhdessä pohtia, mitkä asiat helpottaisivat jatkossa ja monien asioiden käsittely on helpottunut jo ihan sillä, että ne on saanut sanoa ääneen. Toki huono olo ajottain vaivaa siitä, kuinka paljon olen joutunut kumppaniani kuormittamaan näillä asioilla. Mutta tässäkin kohtaa on ollut helpottavaa, kun niitä on nyt saanut rauhassa työstää ilman, että asiat kärjistyvät työstressin yhteydessä tms.
Olen oppinut myös antamaan toiselle tilaa ja omaa aikaa. Olen luonteeltani helposti takertuvaa sorttia ja minulle ei ole ongelmaa nyhjätä oman kumppanin kanssa vaikka kellon ympäri. Kumppanini puolestaan kaipaa myös paljon aikaa omien harrastusten parissa ja kavereidensa kanssa keskustellessa, joten olen joutunut opettelemaan myös olemaan omissa oloissani , joka varmasti kuulostaa hölmöltä, koska olenhan tässä jo pitkät tovit ollut yksin lasten kanssa. Mutta kyllä, siinä minulla on paljon ollut haasteita, että opin nauttimaan siitä yksin tekemisestä kun toinen on läsnä. Pienin askelin se on onnistunutkin :)
Olen kokenut myös valtavaa kiitollisuutta tämän kuukauden aikana. Rakastan kumppanissani sitä kuinka hänellä on kova halu auttaa arjessa, kuinka paljon hän haluaa osallistua myös poikien kasvatukseen ja yhdessä ollaan monia sääntöjä sovittu mistä yhdessä pidetään kiinni toisiamme tukien. Rakastan sitä kuinka spontaanisti hän lähtee moniin tilanteisiin mukaan, hän jopa saattaa itse ehdottaa monia asioita. Hänen kanssaan arki on helppoa ja luontevaa <3
Rakastan hänen kärsivällisyyttään monissa asioissa ja etenkin kuinka kärsivällinen hän on ollut näiden minun mörköjeni kanssa, vaikkei se hänelle ole ollut varmastikkaan aina helppoa.
Minulla on hänen kanssaan todella rakastettu, turvallinen ja välitetty olo.
Haikein mielin tästä menen ensiviikkoa kohden, mutta tulevaisuuden puolesta en malta odottaa, että joskus tulee se hetki kun saan hänen viereltään herätä joka aamu ja illalla käpertyä hänen kainaloonsa. <3
<3 Kumppanini antoi luvan kuvan julkaisuun <3
Oon kauheen onnellinen sun puolesta. :) On varmaan ollut tosi hyvä kun on voinu kokeilla tota yhdessäoloa tolleen suhteellisen kattavasti ennenkun meinaa muuttaa yhteen.
VastaaPoistaJa tosi hyvä että sait otettua aikaa itelles!
Voi kiitos Eni <3
PoistaJuu tää on ollut kyllä älyttömän hyvä juttu ja ollaan saatu tulevaisuutta varten hyvät pohjat jatkaa, saatu selville paljon mitä kumpikin arjessaan tarvitsee ja kaipaa, keksitty keinoja millä pystytään luomaan molemmille mieluisa arki olematta kummankaan puolelta millään muotoa epäreilu tms ^_^
Ihana juttu että pääsitte kokeilemaan kunnolla yhteistä arkea ja että se sujui noin hyvin! Ja oma aika on myös tärkeä oivallus, aina ei pidä joutua tekemään jotain hyödyllistä, vaan välillä on hyvä vaan pysähtyä hetkeksi ja hengähtää. :)
VastaaPoistaTämä oli kyllä aivan loistava juttu ^_^
PoistaJuu tuo oman ajan ottaminen on ollut minulla jo vuosia suuri kompastuskivi, en sitä osaa millään ottaa ja sitten uuvun täysin :( josko sitä nyt alkaisi pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei se ole laiskuutta tms jos joskus ottaa aikaa itselle, ihan vain rentoutuu tai tekee omia juttuja. Tämä arki kun on monesti hyvin suorite keskeistä, tekee välillä hyvää vain pysähtyä ja kuunnella miltä tuntuu ja mitä ajatuksia mielessä pyörii niiden miljoonien kotitöiden ohella. :)
Ihanan, kun olet löytänyt rinnallesi noin hyvän ja välittävän kumppanin ♥ Näinä aikoina, kun koko maailma on pelkkää kriisiä toisen perään, niin on mukava lukea myös iloisista ja onnellisista asioista :)
VastaaPoistaOlen kyllä todella onnekas kun olen hänen kaltaisen miehen löytänyt kaikkien näiden vuosien vaikeuksien jälkeen ❤️
PoistaOlen ihan samaa mieltä että positiivisia juttuja kaivataan näinä aikoina enempi. :) se täytyisi itsekkin muistaa pysyä positiivisena ja koittaa olla antamatta ikäville asioille tilaa mielestä :)