En tiedä taaskaan mistä aloittaisin, hetki on jälleen vierähtänyt edellisestä kerrasta kun edes avasin koko bloggerin. Olen ollut koulun loppurytistyksistä todella uupunut, viimeiset tehtävät, viimeisen näyttösuunnitelman kirjoittaminen ja viimeinen työharjoittelu imi minusta viimeisetkin voiman rippeet.
Tähän väliin haluan varoittaa seuraavista lauseista: jos olet herkkä tai mielenterveyden synkät jutut/ajatukset saattavat triggeröidä hyppää seuraavat lauseet suosiolla yli!!!
Kun viimein sain kaikki pakettiin, romahdin täysin. Pääni on mennyt todella suurilla kierroksilla ja olen tajunnut sen että minun ois pitänyt himmailla tahtia jo aikaa sitten. 😔 Itsetuhoiset ajatukset palasivat mieleeni todella suurella voimalla ja sain todenteolla tehdä töitä sen asian kanssa, etten totellut mielessäni pyöriviä ajatuksia. Yhtenä päivänä olin todella lähellä, etten päättänyt päiviäni. Onneksi mulla on lapset jotka viimekädessä on se kantava voima ja joiden takia jaksan vaikeatkin hetket rämpiä ylös. Apua on haettu ja sitä toivottavasti olen tässä saamassa kohta puoliin.
Olen kovasti koittanut miettiä turvakeinoja jotka auttaisivat minua rauhoittumaan. Itsestäänselvä keino, mitä ennen käytin paljonkin, jonka olen mystisesti unohtanut on ollut metsä. Vaikka metsään meno ei nykyisessäkään asuinalueessa ole homma eikä mikään, kirjaimellisesti takapihalta lähtee metsäpolut, en ole osannut ahdistukseltani sitä nähdä ja hyödyntää. Voi miten levollinen olo mulle tulikaan siellä ❤
Olen pienestä pitäen viihtynyt luonnossa, se tarjoaa mulle pakopaikan, siellä mä saan olla 100% oma itseni, siellä mun ei tarvitse miettiä mitä joku on musta mieltä, miltä mä näytän, satuttaako joku mua... On vain metsän hiljaisuus, lintujen siipien havina, kenkien alla rapisevat oksat, ei autojen melua... Täydellinen rauha ❤️
Toinen luontoon liittyvä asia mihin liian harvoin tukeudun on vesi. Veden äärellä kaikkoaa myös kaikki ikävät olotilat, mieli rauhoittuu, tunnen todella suurta tyyneyttä ja rauhaa.
