Olen ollut nyt kolme viikkoa lomalla ja ajattelin tulla kertomaan vähän fiiliksiäni siitä miten aika on mennyt.
Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, minulla on kuitenkin muutama kesäkurssi tässä tehtävänä ja olenkin niitä vähän saanut eteenpäin. En toki niin paljoa kuin oli aiemmin suunnitelmissa sillä uupumus otti todenteolla vallan ja ensimmäinen loma viikko menikin täysin sohvalla makaessa. Perinteiseen tapaani stressin helpottuessa iski minulle voimakas flunssa, enkä jaksanut tehdä yhtään mitään.
Viime viikolla aloittelin vähän kouluhommia mutta aurinkoiset ilmat eivät ihan hirveästi motivoineet. Olenkin paljon viettänyt aikaa ulkona. En tiedä onko syynä kevään stressi vai uusien ehkäisypillereiden vaikutus, mutta painoni on noussut talven aikana jonkun verran mikä on tuonut paljon myös kehoahdistusta. Päätin nyt loman kunniaksi ottaa härkää sarvista kiinni ja aloitin taas säännöllisen liikunnan ja samaan konkurssiin olen myös alkanut tarkkailemaan paremmin mitä suuhuni laitan. Koulussa käydessä syyllistyin paljon karkkien syöntiin, joka varmasti on ollut myös osasyy painon nousuun. Olenkin nyt ollut 3 viikkoa syömättä karkkia ja lisännyt todella paljon kasvisten määrää ruokavaliossa. Huomaan oloni parantuneen huimasti, en koe enää jatkuvaa turvotusta ja huonovointisuutta. Alan olemaan myös energisempi. Hyvällä pohjalla ei vielä kuitenkaan olla. Huomaan edelleen, että uupumus ottaa liian helposti valtaa ja saatan triggeröityä todella pienistä jutuista, jotka saavat minut pois tolaltaan. Mutta tiedostan itse nämä ongelma kohdat ja työstän niitä päivittäin mielessäni ja toivon, että tässäkin kohtaa vanha sanonta pitäisi paikkaansa "aika parantaa haavat".
Viime viikonloppuna satiin arkeemme hieman vaihtelua, sillä isäni kutsui meidät veneilemään. Voi miten piristävä reissu se olikaan. Kävimme huristelemassa Näsijärven upeissa maisemissa ja Muroleen kanavalla kahveella ja jäätelöllä. Takaisin tulomatkalla pysähdyimme eräälle saarelle ja sen rantaan uimaan. Vesi oli vielä melkoisen viileää, mutta sain kun sainkin kastettua talviturkkini. Voi että miten vesi onkaan rauhoittava elementti. Sanoinkin tämän jossain vaiheessa ääneen ja oli todella mieltä lämmittävää kuulla, kuinka isänikin ajatteli täysin samalla tavalla. Olenkin tässä muutaman vuoden aikana paljon pohdiskellut tapojani, mieltymyksiäni ja niitä on ollut todella mielenkiintoista verrata omiin vanhempiini ja isovanhempiini ja huomata yhtäläisyyksiä.
Tein myös tällä viikolla yllättävän tempauksen. Minä luin kirjan loppuun :'D
Monellekkaan moinen ei varmasti olisi mikään saavutus, mutta minulle se oli. Olen kyllä nuorena ollut kovs lukemaan. Yhden kesän aikana saatoin lukea helposti usean kymmenen kirjaa, mutta en ole vuosiin enää kyennyt lukemaan yhden yhtäkään kirjaa. Aina kun olen yrittänyt lukea kirjaa, on se jäänyt kesken heti 20 sivun jälkeen, en ole pystynyt keskittymään. Nyt kuitenkin pakotin itseni yli tuosta luovutusrajasta ja aloinkin viimein pääsemään kiinni kirjan maailmaan ja lopulta huomasin ilokseni että minulla onkin tämä taito vielä tallella. Minä pystyn uppoutumaan siihen maailmaan jos vain kovasti yritän ja vitsi miten heinolta se tuntuikaan, kun sain viimeisen sivun luettua, sain selville mihin tarina johti ja mihin se siltä osin päättyi. Toivon todella, että saan nyt ylläpidettyä tätä alkavaa kipinää kirjoja kohtaan ja onnistun pääsemään sisään uusiin maailmoihin ja uusiin tarinoihin. 😊
Siitä puheenollen, suosittelen tätä kirjaa suuresti myös muille jotka tykkäävät jännityksestä ja rikossarjoista:
