lomalomalomaloma...on ohi

Aloitin nykyisessä työssäni työskentelyn vuonna 2016 joulukuussa, joten kesälomaa minulle ei juurikaan ehtinyt kertymään tälle kesää. Otin kuitenkin melkoisen riskin taloudelliseen tilanteeseemme ja anoin kokonaisen kuukauden lomaa. Työpisteeni oli tuon ajan jokatapauksessa kiinni ja työpisteestä toiseen pomppiminen koko kesän ajan aiheutti pientä stressin poikasta mieleni sopukoihin, joten päätin ottaa palkatonta lomaa. Lisäksi poikamme olisi joutunut menemään varahoidon varahoitoon, niin senkin vuoksi katsoin paremmaksi jättäytyä kotiin koko heinäkuuksi.
Aloin säästämään tätä tilannetta varten jo sivuun pitkin kevättä ja nuukalla budjetilla kun meni, niin hyvin selvittiin :)  Varasin lisäksi heti loman alkuun kirppispöydän itselleni, niin on tavaran menekin myötä tullut myös ns.ylimääräistä rahaa käytettäväksi :)  Tänään se arki sitten alkoi ja voin sanoa, etten millään olisi tohtinut töihin palata, varsinkin kun nuo rakkaat mieheni jäivät kotiin nukkumaan <3 Mutta pakkohan sinne arkeen on joskus palata :) Ainakin kun sitä lottovoittoa ei vieläkään ole kohdalle osunut =D
Mites se loma meillä sujui?
 

Ensimmäisellä viikolla käytiin isäni tykönä viettämässä kokonainen päivä. Aamusta kävimme hakemassa peräkärryllä hiekkalaatikko vermeet Bauhaussista, jonka jälkeen suuntasimme isäni tykö, omalle synnyinkodolleni <3 Poika nautti suuresti vaarin kanssa vietetystä päivästä ja oli innoissaan kun pääsi trampoliinille pomppimaan :D Itsekkin nautin synnyinkodossa vietetystä päivästä! On se koti aina koti, vaikka sieltä pois onkin muuttanut jo 9 vuotta sitten. Seuraava päivä kuluikin vallan hiekkalaatikkopohjan mylläyksessä ja hiekkalaatikon kokoomisessa, sen mitä sitä nyt pystyi tekemään pojan kanssa leikkien ohella :) Viikko sisälsi kokonaisuutena paljon ulkona olemista, yhdessäoloa, kirppispöydän huoltamista ja vähän kotitöitäkin siinä ohessa :) Oli ihanaa kun oli kerrankin aikaa tehdä kertyneitä rästihommia ihan rauhassa :)

Toinen viikko käynnistyi myös oikein lupaavasti. Sovimme ystäväni kanssa treffit Kiviniityn kotieläinpihaan. En ole paikassa koskaan käynyt, mutta pidin siitä oikein kovasti. Alle 90cm lapset pääsevät sisään ilmaiseksi ja aikuinen maksoi sen 10€, että sopi ihan hyvin meidän loma budjettiin :) Paikka oli yllättävän kookas ja tarjosi paljon nähtävää ja touhuamista kaiken ikäisille. Eläimiä oli laidasta laitaan aina perinteisistä kaneista aina poroihin ja strutseihin saakka. Alue oli hyvin viitoitettu ja helppokulkuinen ihan pelkillä matkarattailla työnnettynäkin. Saatavilla oli myös sellaisia vedettäviä muksukärryjä perheen pikkuväkeä varten :) Alueella oli paljon nuotiopaikkoja, jossa pystyi nauttimaan omia eväitä, siellä oli pomppulinnoja, polkuautoja ja sähkömönkijöitä, leikkipaikka keinuineen ja liukumäkineen! Oikein mukava kesäpaikka tämmöisen miltein 1 ja ½ vuotiaan taaperon kanssa ja varmasti tulemme käymään tuolla toistekkin jahka Julius kasvaa isommaksi :)

Kävimme myös samalla viikolla serkkuni ja Juliuksen pikkuserkun kanssa Lielahdessa, Tampereen kupeessa sijaitsevassa Leo`s leikkimaassa ensimmäistä kertaa. Paikka on kuin Hoplop, siellä pääsee kiipeilemään ja laskemaan liukumäkeä. Hinta ei tuollakaan ollut todellakaan paha. Vanhemmilla oli vapaapääsy ja alle 2 vuotiaat pääsevät vain 8€ hintaan! Edullinen huvittelu muoto siis tämäkin! :) Voi meidän jätkän silmiä kun ne levisivät kuin lautaset sinne päästessämme. Hän ei oikein tiennyt minne olisi ensimmäisenä kirmannut. Alueella oli eritetty pieni osio taaperoille, mutta ei tämä meidän seikkailunhaluinen pikkumies malttanut siellä kauaa pysyä. Siinä olikin tällä mammalla tekemistä pysyä perässä :D Kiivettiin me yhden ison liukumäen päälle yhdessä ja laskettiin yhdessä alas sieltä. Kyllä uni maitoi tämän päivän jälkeen =D

Saman viikon viikonloppuna vietettiin myös pikkusiskoni 7 vuotis syntymäpäiviä. Oli mukavaa päästä vähän laittautumaan enempi taas pitkästä aikaa ^_^

Kolmas viikko tuli aika pitkälti möllötettyä kotosalla. Käytiin me yksi päivä viettämässä omien isovanhempieni tykönä, josta nautin taas suuresti! <3 Myös mieheni aloitti oman lomansa tällä viikolla, joten oli melkoisen harvinaista, kun olimme koko poppoo samaan aikaan niin paljon kotosalla :)

Viimeisen lomaviikon alettua alkoi jo mieleni sopukoihin hiipiä ahdistus siitä loman loppumisesta ja töihin paluusta. Päätin kuitenkin koittaa ottaa tästä viellä kaiken ilon irti ja saada mahdollisimman paljon tehtyä sellaista mitä normaali arjen kiireessä ei niinkään ehtisi. Kyytiä sai ruokahuoneen vanha kaapin rotisko. Tästä taioimme hyllyt yläkerran aulan yhdelle seinälle jonka minä tapetoittin kauan kauan sitten ostamalla alelaari tapetilla :) Liisteritkin oli jäämistöä makuuhuone remontista, elikkä tällekkään remontille ei tällä hetkellä tullut euroakaan hintaa :) Taas kannatti hamstrata alelaareista tapettia ja säilyttää sitä nurkissaan vuosi tolkulla :`D

Kävin myös tapaamassa ystäviä, pääsin jopa viettämään päivää ihan vain itsekseni, jonka urhoollisesti kulutin kiertelemällä tampereen kirppareita ja kauppoja! Jotain pirntä tarttui myös mukaani ja niistä kerron jossain toisessa postauksessa :)
Kaiken kaikkiaan loma oli oikein onnistunut ja toiminnan täytteistä! :)

Minä...Missä olet?

"Tätä tekstiä kirjoittaessa en tajunnut ollenkaan kuinka voimakkaasti se vaikuttaa minuun..Luulin olevani sinut joidenkin asioiden kanssa, mutta näemmä en sitä olekkaan..."

Ennen kun yritimme mieheni kanssa lasta, minulla oli oma tietty tyyli, tiesin miltä halusin näyttää ja tunsin löytäneeni oman tyylin yhdistellä vaatteita omaan kroppaani ja omiin mieltymyksiini sopivaksi. En oikein osannut koskaan tyyliäni lokeroida mihinkään, mutta paljon sain vaikutteita pukeutumiseeni rock/gootti tyylistä. Pidin paljon mustasta, punaisesta ja violetista väreistä vaatteissa ja erilaiset soljet, nyörit ja niitit olivat omia lempi yksityiskohtia vaatteissa. Pidän näistä kaikista edelleenkin. Pukeutumiseeni alkoi tulla ongelmia ehkäisypillereiden lopettamisen myötä. Aineenvaihduntani hidastui todella paljon ja vaikka elin ihan samalla tavalla kuin ennenkin, nousi painoni muutamassa kuukaudessa hurjat 10-13kg. Siinä oli jonkin verran sulateltavaa tälle naiselle kun eivät enää lempi vaatteet mahtuneet päälle. Muistan katselleeni vanhoja valokuvia joissa olin sen reilu 10kg hoikempi, hitto vie että näytin hyvältä!! Eihän se toki silloin tuntunut samalta vaan ajattelin tuolloinkin kaikki pieniä muhkuroitani, että olenpas läski. Jälkeenpäin kironnut kuinka typerä tuolloin olin. Miksen voinut olla vain tyytyväinen omaan ulkomuotooni? Taitaa olla melko yleinen naisten vitsaus tämä kroppatyytymättömyys :`D

Aikaisempia blogejani seuranneet tietävätkin ettei meillä tosiaan tärpännyt heti ensi yrittämällä. Yli vuoden toivoimme lasta, tai oikeastaan minä toivoin. Lasta ei vain kuulunut ja inho omaa kehoa kohtaan vain kasvoi, koitin liikkua ja syödä vähän terveellisemmin, mutta mitään muutosta se ei kroppaani tuonut. Olin varmasti mieleltänikin niin stressitiloissa, että tuloksia ei olisi syntynyt vaikka kuinka olisin ollut nälkälakossa ja liikkunut kellon ympäri. Lopulta luovuin vauvahaaveesta ja muutamille tutuille ja ystäville asiasta mainitsinkin, jotka olivat pidemmän aikaa hiillostaneet vauvakysymyksillä. Tunsin oloni vähän vapautuneemmaksi kun ei tarvinnut enää potea stressiä lapsenteosta ja pystyin jopa sisäistämään uuden tavan elää, ei elämä kamaalaa olisi näin kahdestaankaan.
Kas kummaa kun tämä ahaa-elämys koettiin, tulikin viimein se plussa sinne saamarin testitikkuun! :D

Raskausaika oli ihanan seesteistä aikaa oman kropan kanssa, tunsin valtavaa ylpeyttä ja kiitollisuutta kasvavaa vatsaani kohtaan ja korostin jopa pömppääni mitä ihonmyötäisemmillä vaatteilla.  Olin isokokoisempi kuin mitä olin koskaan ollutkaan ja perhanan sinut itseni kanssa. Rakas poikamme syntyi vauhdilla ja toipuminen siitä kesti muutamia viikkoja. Alkoi se kuuluisa vauva-arki. Jossain vaiheessa tuon kaiken vauvasumun keskeltä havahduin siihen, etten tunnistanut enää itseäni. Olin muuttunut kropallisesti todella paljon. Ennestään leveä lantioni tuntui levenneen tuplaten siitä mitä se oli ja kroppaani olin saanut jotain ylimääräistä mikä ei ennen pistänyt silmään: TISSIT!!! Rintavarustukseni kasvoi reippaasti ylöspäin imetyksen myötä ja vaikka imetyksen loppuminen lässäyttikin rinnat ei niin terhakkaaseen muotoon, koko silti jäi isommaksi kuin mitä ne olivat ennen raskautta. Tämä aiheutti hirveästi ongelmia vaatteisiini, monetkaan vaatteet mitä ennen pidin, eivät enää näyttäneet hyvältä päälläni, eivät yksinkertaisesti enää sopineet kroppani muotoon millään lailla. Tunsin suuren osan identiteetistäni kadonneen, en enää osannut pukea itseäni mieleiseni näköiseksi. Uusi ongelma vain paheni kaupoissa kierrellessäni, olin tottunut katsomaan tietyn mallisia vaatteita ja tiesin ennen väistämättä mikä kroppaani sopi ja mikä ei. Nyt tuntui siltä, että olin ihan hukassa. Löysä iho vatsan seutuvilla ei myöskään helpottanut tätä tuskailua vaatteiden kanssa.

Muuttuminen ei koskenut ainoastaan ulkoista minääni. Muutuin myös valtaisasti sisältä päin! Koko ajatusmaailmani heitti melkoisen voltin ympäri. Ajatusmaailmani täytti vain tuo pieni ihmisenalku. Mitä hän tarvitsee, voiko hän hyvin, onko hällä nyt kaikkea ja kaikki hyvin? Sellaiset asiat kuin miltä minä itse näytän tai tarvitsenko minä kenties jotain, olivat kovin kaukaisia ajatuksia. Päälleni eksyi kerta toisensa jälkeen vaatteet jotka olivat nopeasti puettavissa, mahdollisimman rennot ja likaantumista kärsivät. Kauppaan mentäessä en kokenut enää tarvetta laittaa meikkiä naamaani, joka jo itsessään oli ihan absurdi ajatus ennen lasta. Omista harrastuksistaan puhumattakaan. Tämä blogikin alkoi takkuamaan juurikin näistä syistä, ei ollut tarvittavaa aikaa ja jaksamista ja ennenkaikkea En enää osannut kirjoittaa mistään, kun en enää tuntenut itseänikään. Oikein naurattaa kuinka muistan miettineeni monen ystäväni käyttäytymistä, aina kun heiltä kysyi kuulumisia, sain liudan lasten kuulumisia ihan kuin niitä olisin kysynytkin. Ja mitä tapahtuu minulle? Teen nykyisin sitä samaa. En enää osannut vastata mitään muuta kuin lapseen liittyvää kuulumista, kun ei minulla ollut enää mitään muuta sisältöä elämässäni. Tämä itsessään jo havahdutti minua, muutosta on saatava ja pian.

Aloimme ottamaan mieheni kanssa sitä kuuluisaa omaa-aikaa... välillä mieheni on nyt käyny pelailemassa veljensä luonna 60km päässä ja muutaman kerran minä olen saanut lähteä kaupungille kauppaan kiertelemään tai ihan kahville yksikseni. Ja se on tehnyt selkeästi hyvää koko perheelle! Tuonut aivan uutta energiaa jaksamaan arjen touhotukset ja ennenkaikkea, sen pienen hengähdyshetken itselle tärkeiden asoiden parissa ja keskittyä nimenomaan vain itseen! Tehtävää viellä on paljon jotta tilanne muuttuu hyväksi, mutta parempaan suuntaan ollaan nyt selkeästi menossa!! :)
Mutta jos jotain haluan sanoa niin sen, että kumpa joku olisi ennen raskautta kertonut siitä millaisia ongelmia voi tulla oman minänsä kanssa! Tuntuu että kaikkeen muuhun panostettiin ja hössötettiin muttei siihen tärkeään, omaan jaksamiseen ja siihen shokkiin mikä saattaa tulla kun koko oma minuus helposti katoaa lapsen myötä!!

"Vanhoja kuvia katsellessani, huomaan jotain sellaista mitä en aiemmin ole huomannut. Voi kumpa olisin voinut kertoa sille menneisyyden minälle kuinka kaunis ja hoikka hän tuolloin oli.. Silloin ajattelin ainoastaan sitä kuinka ruma olin, sitä kuinka läski mukamas olin ja kuinka ei enää jaksa tätä elämää... Onneksi ne ajat ovat ohitse, välillä huomaan kaipaavani sitä pientä eloisuutta joka on hukkunut näihin äitiyden tuomiin muutoksiin.. Mutta josko minä niihin taasen kiinni pääsisin..?"