Meidän huhtikuusesta tulikin maaliskuinen. Neiti päätti syntyä vauhdilla 31.3 klo.4.56 vain noin. 2h synnytyksellä perätilassa. Kaikki meni nopeasta etenemisestä huolimatta todella hyvin ja itselle jäi synnytyksestä itsessään todella hyvä tunne. Vauva arkea ollaan siis ehditty viettämään nyt heiman reilu 2kk.
Kukka seppele on paikallisen kukkaliikkeen upea taidonnäyte 💖 |
Pojat ovat ottaneet isoveljen roolin pieniä alkuhaasteita lukuunottamatta oikein hyvin. Etenkin tuo 8 vuotias on omannut valtavan hoivavietin ja auttelee kovin mielellään siskonsa hoidossa. Nimiäisetkin pidettiin tuossa n.viikko sitten lähimmille sukulaisillemme ja neiti sai nimekseen Ronja. 😊💖 Ulkoistimme juhlat täysin minimoidaksemme stressiä ja se ehdottomasti kannatti. Olisi kannattanut jo aiempienkin lasten kohdalla, mutta mennyttä kun ei voi muuttaa niin hyvä että edes kolmannen kohdalla pystyin antamaan itselleni sen luvan, että nyt mennään kerrankin siitä mistä aita on matalin. Varasimme juhlatilan lähialueelta ja sinne juhlatilan kautta pitopalvelun tarjoiluineen. Suosittelen muidenkin tekevän näin minimoidakseen stressiä tärkeänä juhlapäivänä 😊
Mekon löysin nimiäisjuhliin alle 20€ H&M liikkeestä. |
Miten omat olot on kestänyt tätä vauva-arkea ja hormonien tuomia myllerryksiä? Täytyy rehellisesti sanoa, että haasteita on ollut. Vaikka sen teoriassa ja käytännössä tiesikin, että vauva on tarvitseva alkukuukausina, on mieli ottanut todella raskaasti tämän arjen. Perhedynamiikka on hakenut uusia uria uuden tulokkaan myötä ja se on ollut valtavan raskas prosessi ainakin itselle, kun tuntuu, että täytyy yrittää koko ajan pitää pakettia jollain lailla kasassa ja olla erilaisissa konflikteissa erotuomarina. Riittämättömyyden tunne on jatkuvasti läsnä, tunne ettei pysty tarpeeksi repeytymään äitinä, tunne ettei ole tarpeeksi hyvä vaimo, tunne että hukkaa ne vähätkin rippeet omasta itsestään tässä kaikessa. Jatkuvasta yksinäisyyden tunteesta puhumattakaan. Samaan aikaan kun näitä kaikkia tunteita on käynyt läpi sitä jälleen surkuttelee myös, kun se vauva-arki menee taas ohi, niin ettei ole osannut siitä nauttia 😥 Jotenkin sitä oli ajatellut ruusunpunaisten lasien läpi, että tällä kertaa mulla on ihana ja onnellinen vauva-arki mitä en exän kanssa saanut kokea. Nyt kun ne odotukset eivät olekkaan täyttyneet.. no valtava pettymys ja suruhan se on ollut itselle. Lasta en missään nimessä kadu, mutta kumpa en olisi luonut itselleni ennakkoon liian suuria odotuksia ja toiveita tästä arjesta. Onneksi terapia käynnit jatkuu ja pääsen ajatuksiani purkamaan aina kerran viikossa. Onneksi on kesä ja eiköhän se arki tästä tasaannu, toivon kovasti niin 💖