torstai 30. joulukuuta 2021

Tuleva vuosi

Vain yksi päivä jäljellä tätä kuluvaa vuotta, kunnes vaihtuu vuosi jälleen uudeksi. Uusi vuosi tuo tullessaan monille paljon lupauksia, uusia tavoitteita, uusia haaveita. Vanhan vuoden lähestyttyä loppuaan tulee monelle se hetkin kun katsahdetaan taaksepäin, pohditaan miltä mennyt vuosi näytti ja mitkä tunteet sieltä jäi päälimmäisenä mieleen. 

Omalla kohdallani ei taaskaan ollut kauheasti kehumista menneessä vuodessa. Yhteen muutto kumppanin kanssa uuteen asuntoon toi omat haasteet perheessämme, paljon on ollut kaikilla totuttelua uuteen elämään, uudenlaiseen arkeen ja ihan siihen, että sadaan meidän kaikkien tavat ja tottumukset edes jotenkin sulautumaan yhteen sopuisaksi arjeksi. Viime helmikuussa aloitettu opiskelu vei paljon itseltäni voimia ja aikaa, oli outoa kääntää omat aivot vastaanottavaksi uutta tietoa kohtaan, kun aiempi aivotyöskentely koostui lähinnä "mitä tänään syödään, paljon kello on, tarviiko hakea joku hoidosta, onko jo välipalan aika, tarviiko ruokakaupassa käydä jne...". 

Kaiken lisäksi menneisyys on edelleen jatkanut kiusaamista mielessäni. Pelkotiloista ja paniikkikohtauksista ollaan kärsitty ihan liian monta kertaa, keskustelemassa olen käynyt ammatti-ihmisen luona monet kerrat ja välillä on tuntunut siltä, että mä en hallitse elämääni ollenkaan ja olo on toisinaan ollut hyvinkin epätoivoinen ja synkkä "saanko itseäni enää koskaan korjattuakaan?"

Mutta jotenkin sitä on tullut aina silti vaan tavalla tai toisella tarvottua eteenpäin. 

Onnellisina asioina menneestä vuodesta voin sanoa suoriltaan sen miten onnellinen olen perheestäni 💗 Haasteista huolimatta tunnen onnellisuutta, että olen löytänyt aivan mahtavan kumppanin rinnalleni joka on jaksanut minua tukea menneiden käsittelyssä, seissy rinnallani vaikkei se hälle ole aina ollutkaan helppoa 💗

Olen myös onnellinen, että olen selättänyt opintojen ns.veemäisimmän vaiheen kunnialla läpi, vaikka sitä monet kerrat epäilinkin. 

Olen älyttömän tyytyväinen aloitettuun tatuointiprojektiini ja en malta odottaa sitä, että saan sen ensi kevään aikana valmiiksi 😊

Iloiseksi teki myös viikon kesälomareissu Viron puolella mieheni vanhempien luokse 💗

Myös käynti Vapriikin ritarinäyttelyssä oli upea kokemus. 

Toiveet tulevalle vuodelle 2022:

- Saan opintoni päätökseen ja mahdollisesti löydän hyvän työpaikan. 

- Toivon, että saamme hiottua arjen tasapainoon.

-Toivon että työskentelymme perhetyön kanssa kantaa hedelmää ja saadaan esikoisen oloa helpotettua arjessa.

- Terveyttä kaikille

- Toivon, että tulevana kesänä pääsisi käymään edes yhdellä keikalla tai vastaavassa elämystapahtumassa. 

- Toivon löytäväni edes vähän tasapainoa itseni kanssa, oppisin hyväksymään itseni tälläisenä kuin olen, löytäisin edes pienet jyväset itsetunnosta, joita voi sitten ajan kanssa kasvatella. Ennen kaikkea toivon voivani vielä jonain päivänä elää sellaista elämää, ettei minun tarvitse jatkuvasti pelätä ja miettiä jäänkö yksin, hylätäänkö minut, kelpaanko...


Onko teillä jotain tavoitteita ja toiveita tulevalle vuodelle? 

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Hiljentyminen joulun viettoon

Viime viikolla minulla oli loppuarviointi viimeisimmästä työharjoittelusta ja perjantaina syyslukukausi tuli viimein päätökseen. Loppuarviointi sujui todella hyvin, sain täydet 5 arvioinnista (asteikolla 1-5) ja kehuja miten omatoiminen, positiivinen ja hyvin toimeen tarttuva työntekijä olen ja kuinka monet asiakkaat ovat jääneet kaipaamaan minua lähtöni jälkeen. 

Olen ollut nyt ns.joululomalla tämän viikon ja yksittäisiä päiviä viime viikolla. Minulla oli suunnitelmissa tehdä monenmoisia juttuja mitä ei koulukiireiden takia ole ehtinyt tekemään, mutta uupumuksen myötä tullut järjetön väsymys on vienyt voiton ja olenkin lähinnä vain nukkunut. Olen minä vähän ehtinyt myös joululahjoja paketoimaan ja jouluruuatkin on kaikki nyt ostettu, niin ei tarvitse enää kauppaankaan eksyä, vaan voimme hiljentyä joulun viettoon. 

Joululahjat olen tänä vuonna koittanut ostaa harkiten. Aikuisille emme ole oikeastaan ostaneet yhtään mitään, vaan tänä vuonna olen keskittynyt täysin lapsiin. Olen koittanut panostaa määrän sijaan laatuun ja toteuttamaan toiveet. Olenkin tässä mielestäni onnistunut melko hyvin ja onneksi muilta aikuisilta onkin tullut selkeät ja hyvät vastaukset kun olen lasten toiveita kysellyt. Vanhemman puolituisen lahjalistalla oli yksi erikoinen toive minkä halusin ehdottomasti toteuttaa. Hän nimittäin toivoi saavansa mämmiä. Kyllä, luitte oikein. Voitte vain kuvitella miten haastavaa oli tähän vuodenaikaan löytää mämmiä kaupasta 😅 Mutta löysin kuin löysinkin tämän ja täytynee vielä ottaa se pakkasesta sulamaan ja paketoida ennen aattoa. 

Olen muutenkin koittanut muutaman vuoden aikana muistaa ihmisiä materiaalin sijaan itsetehdyillä leivonnaisilla. Välillä toki tulee vastaan lahjaideoita, jotka sopivat saajalleen täydellisesti, mutta jos en keksi saajalle mitään annettavaa, olen pyrkinyt leipomaan itse jotain. 

Minkälaisia lahjoja te tykkäätte läheisillenne antaa? 😊

Toivotan teille kaikille oikein rentouttavaa, kiireetöntä ja rauhaisaa joulua ❤️

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Jouluiset aatokset

 Jouluaattoon on enää 12 päivää. Paljon olen mielessäni jälleen miettinyt omia lapsuuden jouluperinteitä, perinteitä mitä ihmiset yleensäkkin jouluisin tapaavat toteuttaa ja koittanut myös miettiä millaiset jouluperinteet haluan omaan perheeseeni ottaa käyttöön. 

Perjantaina oli viimeinen työpäivä työharjoittelussa ja tein toiminnallisena tuokiona asukkaiden kanssa ison seinä "julisteen", johon keräsin myös asiakkaiden ajatuksia joulusta ja joulun vietosta. Paljon oli yhtäläisyyksiä näissä kokemuksissa ja ajatuksissa. Vahvana ikäihmisten keskuudessa oli se yhteen kokoontuminen, joulusauna, joulukirkko ja hautuumaalla käynti. Mutta kuten arvata saattaa, oli se myös yhtenä suurena haikeana tekijänä. Todella monen ikäihmisen silmät alkoivat kostumaan siinä kohti kun ajatukset siirtyivät siihen kuinka enää ei päästä viettämään niitä perheen keskeisiä jouluja, joko oman huonontuneen terveyden takia tai läheisten poismenon takia. Sain myös tähän julisteeseen muutaman ihanan lapsuusmuistonkin.

Kuva viimevuoden joulusta

 Millaisia muistoja itselläni on omasta lapsuudestani?

Muistan kinkun ja laatikoiden tuoksun, muistan lahjojen ja joulupukin tuoman jännityksen, joulupukin kuumalinja oli ihan ehdoton, lumiukko ohjelmaa unohtamatta. Muistan sen, kuinka meille kerääntyi aina mummut ja vaarit jouluaterialle ja viettämään iltaa. Se läheisyys ja yhdessä olo on jäänyt itselle vahvana muistona ja huomaan kaipaavani samaa tunnetta joka vuosi näin aikuisenakin. 💗


Toisen mummuni kuoleman jälkeen ja omien vanhempien eron jälkeen minulla kesti vuosia ennen kuin opin taas nauttimaan joulusta. Joulusta alkoi tulemaan iso stressi jonka ohi mennessä huokaisin helpotuksesta. 

Mummuni ja vaarini ostettua omakotitalon eläkepäivien viettoon, otimme tutun kokoontumisen jälleen käyttöön. Voi miten nautinkaan siitä kun sain viettää sitä päivää rakkaiden sukulaisten ympäröimänä. 

Se tapa jäi tosin omalta kohdaltani varsin lyhyeen, silloisen puolisoni takia. Hän ei voinut sietää ihmispaljouksia, hän alkoi olemaan todella kiukkuinen näistä perinteistä ja jossain vaiheessa itse koin, että riidoilta välttyäkseni oli parasta itsekkin luopua tästä perinteestä. 

Eron lähestyessä onneksi tajusin tarvitsevani näitä omia perinteitä ja aloin jälleen viettämään jouluja isovanhempieni tykönä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olenkin siellä aina yrittänyt olla paikalla. Tänäkin vuonna ajattelin joulun viettoa isovanhempieni tykönä mutta vallitseva koronatilanne huomioiden on turvallisempaa viettää joulut omilla tahoillamme. 

Kuva viimevuoden joulusta

Millaisia jouluperinteitä haluan itse luoda?

Haluan jatkaa sitä perinnettä, että jouluna oltaisiin perheenä yhdessä, vietettäisiin aikaa tehden jotain mukavaa yhdessä. Plussaa olisi jos voisimme tulevaisuudessa myös kerääntyä sukulaistemme kanssa, jotta se läheisyys ja yhteisöllisyyden tunne säilyisi. Haluan luoda perinteen siitä kiireettömyydestä ja stressivapaasta ajasta. 

Paljon toki on nyt sovitettavaa omien toiveiden ja kumppanin toiveiden kanssa. Toinen puolisko kun on tottunut siihen, että joulut vietetään yksin, hänen lapsuudessaan ei kovinkaan kummoisia perinteitä vaalittu, ainoa ero tavalliseen arkipäivään oli ruuan erilaisuus. Siinä onkin iso sovitteleminen miten otetaan huomioon molempien toiveet ja tottumukset ja millä saadaan luotua meidän perheelle yhteiset perinteet, jotta jokaisella meistä on hyvä olla. 💖


Ruuan kanssa koin muutama päivä sitten ahaa-elämyksen. Miksi minä ostan joka vuosi ne samat laatikot ja ruuat, joita kaikki, itseni mukaan lukien syödään pitkin hampain, VAIN siitä syystä, koska näin on aina tehty. Miksi ei voisi vaihtaa sitä totuttua perinnettä ja muovata omaan tyyliin sopivammaksi? Niinpä eräänä iltana pohdimme yhdessä perheenä, mitä haluamme jouluaattona syödä. Sillä ainoalla ehdolla, että mitään perinteistä nakkikastiketta ja makaronilaatikkoa ei saa ehdottaa 😁

Meidän jouluruoka koostuu tänä vuonna: Perunalaatikosta, itse tehdyistä lihapullista, uunilohesta, joulukinkusta, raikkaasta salaatista, keitetyistä kasviksista. Jälkiruuaksi vanhempi puolituinen ehdotti tonttukakkua ja pipareita. Piparit on ainakin järjestettävissä, tonttukakkua lupasin harkita 😅


Ajan myötä nähdään mihin meidän perinteet muovautuvat. 


Millaisia perinteitä teillä on ollut lapsuudesta? 

Oletteko itse muovanneet perinteet uusiksi aikuisiällä? 

torstai 25. marraskuuta 2021

Pitkä syksy

 Hei vaan pitkästä aikaa. 

Monet kerrat olen blogini avannut kirjoittaakseni kuulumisia, mutta saadessani tyhjän sivun auki, en ole saanut muutamaa riviä enempää suollettua ajatuksia pihalle. 

Kulunut syksy on jälleen vaatinut veronsa ja en häpeile myöntää, että syvässä suossa ollaan jälleen rämmitty. Mutta siinäkin suossa alkaa pikkuhiljaa näkymään kivisempää reunaa josta kavuta jälleen pintaa kohti. 

Täytin tuossa marraskuun alussa 33 vuotta. 

Koulu on tuonut minulle valtavasti stressiä arkeen. Olen ollut päivien jälkeen todella uupunut ja käytökseni kotona on ollut lapsellisen hirveä, kun olen ensin viikko tolkulla padonnut uupumustani ja sen jälkeen tiuskinut ja kiukutellut muulle perheelle väsymystäni. Myös tutut vanhat möröt löysivät tiensä pääni sisälle ja arkeni on koostunut pelon sekaisista tunteista. Koitin taas tikulla jäätä ja vaihdoin hormonaalisen ehkäisyn hormoonittomampiin versioihin, josko se vähän tasaisi mieltä. Olen myös itse uupunut niin paljon omasta tilanteestani, että olen alkanut tajuamaan sen, ettei tilanne voi jatkua enää näin. Sitä kun viikot menee päivästä toiseen itkun sekaisissa tunnelmissa ja paniikkikohtaukset ovat osa lähes päivittäistä arkea, on olo ollut näiden jälkeen totaalisen loppu. Aloin jo pelkäämään sitäkin, että oma rakas kumppanini lähtee tästä jo livohkaan ihan oman käytökseni takia. Ihanasti tämä savolaismörrikkä on kaikesta huolimatta minua jaksanut ja kyllästymiseen asti on vakuutellut minulle, ettei ole tästä lähdössä minnekkään. 💕 En voi muuta sanoa, kuin että olen tavattoman kiitollinen siitä, että hän on pysynyt rinnallani. Hänen sinnikkyytensä minun kanssani on alkanut pikkuhiljaa saamaan sijaa myös tässä paksussa pääkopassa. Olen pikkuhiljaa alkanut enemmän luottamaan siihen, että hän pysyy rinnallani ja ettei minun tarvitse pelätä menneisyyden käyvän toteen tässä suhteessa. 💗

Paljon pelkoa ja stressiä aiheutti myös työharjoittelu, jossa olen nyt kolmatta viikkoa ollut. Vainhainkotimaailma oli itselleni niin vieras aihe, että pelkäsin harjoitteluun menoa ihan tosissaan. Mietin ihan tosissani erilaisia keinoja millä voisin välttyä kyseiseltä pätkältä. 6 viikkoa kun on pitkä aika olla paikassa jossa ahdistaa todella paljon. 

Tälläkin kertaa huomasin pelkoni täysin turhiksi ja ensimmäisen viikon haasteiden jälkeen työ on tuntunut jopa ihan mielekkäältä ja olen ollut jopa innoissani siitä miten paljon uusia asioita olen päässyt oppimaan. Ainoa harmi tällä alalla on mediastakin tutuksi tullut työvoimapula, joka sitten tiettyinä päivinä sanelee todella paljon miten paljon mihinkin uuden opetteluun voidaan paneutua. 


Kävin myös tässä kaksi viikkoa sitten aloittelemassa isompaa tatuointiprojektia 😍 Tekijänä on Tampereelta Tattoo Clinic:in Riikka, joka tekee aivan mieletöntä jälkeä ja huikeaa työtä monien rintasyöpäpotilaiden hyväksi.  Ääriviivat saatiin suuntaa antavasti vedettyä ekalla kerralla ja projektia jatketaan lisää jälleen helmikuun alussa. Toisen puolen kankkua ja kylkeä tikattaessa tuli taas vahvasti kirottua sitä mihin on ryhtynyt, mutta uskon että lopputuloksesta tulee huikea ja kaiken kärvistelyn arvoinen 😊 Tatuointi tulee edustamaan itselleni menneisyydestä irti pääsemistä ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta ilman mielen kahleita. Se edustaa myös toivoa siitä, että löytäisin vielä jonain päivänä arvostuksen itseäni kohtaan ja luottamuksen siitä, että minä riitän juuri omana itsenäni 💖



torstai 9. syyskuuta 2021

Pienissä häissä

 Viime viikonloppuna saimme pitkästä aikaa, olla osallisia suuressa perhejuhlassa. Pikkuveljeni ja hänen puolisonsa sanoivat toisilleen tahdon. Tilaisuus järjestettiin ihanassa maalaismiljöössä ja itse vihkiseremonia ulkona. Vaikka viileä ilma jo jäähdytti juhlakansaa, oli tunnelma silti todella lämmin eikä liikutuksen kyyneliltäkään voinut välttyä ❤️

Kaikki vieraat tekivät pikakoronatestit ennen juhlaa, täten pystyimme turvaamaan kaikkien turvallisen juhlimisen, niin hyvin kuin se tässä koronatilanteessa suinkin on mahdollista. Lapset menivät mummulaan isäänsä tapaamaan siksi aikaa, joten me aikuiset saimme rauhassa nauttia juhlista ilman jatkuvaa muksujen perässä paimennusta. 🙂 


Rakas ❤️

Koin hääjuhlassa tunteen, mitä en ole pitkään aikaan tuntenu. Sellaisen ihanan levollisuuden ja onnellisuuden. Mun ympärillä on ihnisiä, jotka on ollu tärkeänä osana mun elämässä viime vuosina, jotka on mua tukenu ja auttanut.
Mulla oli pitkästä aikaa oikeesti todella hyvä olo. Sain olla oma itseni, uskalsin olla oma itseni. Tuntuu että arjessa mulla on koko ajan tietynlainen rooli päällä, sellanen suorittaminen ja sitä myötä ihan hirvee stressi, kelpaanko tälläisenä tai tälläisenä, pitääkö minuun olla näin, jotta oon hyvä... Paljon edelleen menneisyys sanelee näitä vääristyneitä toimintamalleja. Toivottavasti vielä joskus voin hengittää ilman jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa. 

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Lomafiiliksiä vol.2

Taitanee olla aika puhaltaa jälleen näppikseltä siitepölyt ja kirjoitella lomakuulumisia. 

Oikeesti olen kyllä koneella kirjoitellut paljonkin, mutta kouluhommien ohella ei ole jaksaminen enää riittänyt vapaa-mieliseen kökkimiseen. Kestävänkehityksen kurssi on valmis ja taide ja luova ilmaus-kurssi on yhtä taideprojektia vaille valmis, eli hyvällä mallilla alkaa olemaan kesäkurssit 😊 Yritän kaiken saada nyt tällä viikolla valmiiksi, jotta voimme viimeiset lomaviikon keskittää vain lomailemiseen. 



Juhannuksena mieheni karkasi perinteiseen tapaansa Savonlinnaan kavereidensa kanssa mökkeilemään, hän lähti jo juhannusviikon torstaina ja tuli takaisin vasta seuraavan viikon maanantaina. Minä jäin puolituisten kanssa yksin ja päätin karata kotoa omien isovanhempieni tykö. Meidän piti olla siellä useampi yö, mutta pienimmän puolituisen takia jouduimme palaamaan kotiin jo ensimmäisen yön jälkeen. Hälle alkoi siellä tulemaan lämpöhalvauksen oireita, kun ei taasen oudommassa paikassa malttanut juoda, syödä eikä käydä tarpeillaan ollenkaan vaan alkoi toisen päivän loppupuolella olemaan todella huonovointinen. Päätin kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja matkaamaan takaisin kotiin, jossa puolituisen olo alkoi kohenemaan. 


Kävin juhannuspäivänä viettämässä päivää isäni tykönä, jonne he meidät kutsuivat ja kävimme myös uimassa tutussa uimarannassa, jossa olen itsekkin lapsuudessani paljon uiskennellut. 

iltalenkiltä

Etäisyys teki todella hyvää omalle päälleni. Ennen kuin mieheni lähti Savoon, pyöri mieleni todella vahvana taasen menneisyyden traumoissa. En jotenkin osannut päästää irti omista peloistani enää ollenkaan, vaikka kuinka yritin. Reissun jälkeen oloni oli taasen paljon kevyempi ja tuntui, että osasin kohdata yhteisen arjen jälleen paljon luottavaisemmin ja itsevarmemmin. Oli myös todella ihanaa nähdä miten onnellinen mieheni oli kotiin tullessaan, hänellä oli selvästi ollut hauskaa kavereidensa kanssa ja se hänen onnellisuutensa teki omankin mielen todella onnelliseksi. 😊

Siskopuoleni syntymäpäiviltä

Lapset jäivät myös lomalle juhannusvapaista. Samaan aikaan päättyi myös heidän taival hoitopaikasta ja lomien jälkeen aloitellaan uudessa hoitopaikassa joka onkin lähempänä meidän kotia. Eilen kävimme leikkipuistossa jossa oli myös kaksi muutakin perhettä leikkimässä. Vanhempi puolituisista uskaltautui hienosti kysymään pääsisikö mukaan muiden lasten leikkeihin. Siinä leikkejä seuraillessa ja muutaman sanan näiden toisten lasten vanhempien kanssa juteltua, selvisi että nämä kaksi poikaa joiden kanssa oma lapseni leikki onkin tulevassa päiväkodissa myös ja toinen pojista aloittaa myös poikani tavoin samassa päiväkotiryhmässä uutena tulokkaana. Oli kyllä ihana sattuma ja mieltä huojentaa lapseni puolesta, että uudessa paikassa on heti vähän tuttuja kasvoja mikä saattaa helpottaa sopeutumista 😍


Muutoin onkin ollut melkoista taiteilua tämän helteen kanssa, molemmat puolituiset ovat kärsineet välillä lämpöhalvauksen oireista ja koko ajan saa vahtia että juovat tarpeeksi, eivätkä uuvuta itseänsä liikaa jatkuvalla keskenään riehumisella. Kamalaa myös katsoa tuota luontoa joka on ihan käpristynyt kuumuudesta 😭Vettä saisi kyllä alkaa tulemaan. Haettiin myös puolituisille passit ja tarkoitus olisi matkata omalla autolla Viron maalle mieheni vanhempien luoksi useaksi päiväksi. Ihana päätös tähän lomaan, kun pääsee vähän kotiympyröitä kauemmaksi. 😊


Toivottavasti teidän kesäpäivät ovat sujuneet hyvin kuumuudesta huolimatta 😊💜

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Lomafiiliksiä

Olen ollut nyt kolme viikkoa lomalla ja ajattelin tulla kertomaan vähän fiiliksiäni siitä miten aika on mennyt. 

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, minulla on kuitenkin muutama kesäkurssi tässä tehtävänä ja olenkin niitä vähän saanut eteenpäin. En toki niin paljoa kuin oli aiemmin suunnitelmissa sillä uupumus otti todenteolla vallan ja ensimmäinen loma viikko menikin täysin sohvalla makaessa. Perinteiseen tapaani stressin helpottuessa iski minulle voimakas flunssa, enkä jaksanut tehdä yhtään mitään. 

Viime viikolla aloittelin vähän kouluhommia mutta aurinkoiset ilmat eivät ihan hirveästi motivoineet. Olenkin paljon viettänyt aikaa ulkona. En tiedä onko syynä kevään stressi vai uusien ehkäisypillereiden vaikutus, mutta painoni on noussut talven aikana jonkun verran mikä on tuonut paljon myös kehoahdistusta. Päätin nyt loman kunniaksi ottaa härkää sarvista kiinni ja aloitin taas säännöllisen liikunnan ja samaan konkurssiin olen myös alkanut tarkkailemaan paremmin mitä suuhuni laitan. Koulussa käydessä syyllistyin paljon karkkien syöntiin, joka varmasti on ollut myös osasyy painon nousuun. Olenkin nyt ollut 3 viikkoa syömättä karkkia ja lisännyt todella paljon kasvisten määrää ruokavaliossa. Huomaan oloni parantuneen huimasti, en koe enää jatkuvaa turvotusta ja huonovointisuutta. Alan olemaan myös energisempi. Hyvällä pohjalla ei vielä kuitenkaan olla. Huomaan edelleen, että uupumus ottaa liian helposti valtaa ja saatan triggeröityä todella pienistä jutuista, jotka saavat minut pois tolaltaan. Mutta tiedostan itse nämä ongelma kohdat ja työstän niitä päivittäin mielessäni ja toivon, että tässäkin kohtaa vanha sanonta pitäisi paikkaansa "aika parantaa haavat". 


Viime viikonloppuna satiin arkeemme hieman vaihtelua, sillä isäni kutsui meidät veneilemään. Voi miten piristävä reissu se olikaan. Kävimme huristelemassa Näsijärven upeissa maisemissa ja Muroleen kanavalla kahveella ja jäätelöllä. Takaisin tulomatkalla pysähdyimme eräälle saarelle ja sen rantaan uimaan. Vesi oli vielä melkoisen viileää, mutta sain kun sainkin kastettua talviturkkini. Voi että miten vesi onkaan rauhoittava elementti. Sanoinkin tämän jossain vaiheessa ääneen ja oli todella mieltä lämmittävää kuulla, kuinka isänikin ajatteli täysin samalla tavalla. Olenkin tässä muutaman vuoden aikana paljon pohdiskellut tapojani, mieltymyksiäni ja niitä on ollut todella mielenkiintoista verrata omiin vanhempiini ja isovanhempiini ja huomata yhtäläisyyksiä. 


Tein myös tällä viikolla yllättävän tempauksen. Minä luin kirjan loppuun :'D 

Monellekkaan moinen ei varmasti olisi mikään saavutus, mutta minulle se oli. Olen kyllä nuorena ollut kovs lukemaan. Yhden kesän aikana saatoin lukea helposti usean kymmenen kirjaa, mutta en ole vuosiin enää kyennyt lukemaan yhden yhtäkään kirjaa. Aina kun olen yrittänyt lukea kirjaa, on se jäänyt kesken heti 20 sivun jälkeen, en ole pystynyt keskittymään. Nyt kuitenkin pakotin itseni yli tuosta luovutusrajasta ja aloinkin viimein pääsemään kiinni kirjan maailmaan ja lopulta huomasin ilokseni että minulla onkin tämä taito vielä tallella. Minä pystyn uppoutumaan siihen maailmaan jos vain kovasti yritän ja vitsi miten heinolta se tuntuikaan, kun sain viimeisen sivun luettua, sain selville mihin tarina johti ja mihin se siltä osin päättyi. Toivon todella, että saan nyt ylläpidettyä tätä alkavaa kipinää kirjoja kohtaan ja onnistun pääsemään sisään uusiin maailmoihin ja uusiin tarinoihin. 😊

Siitä puheenollen, suosittelen tätä kirjaa suuresti myös muille jotka tykkäävät jännityksestä ja rikossarjoista: 


Vielä olisi viikko jäljellä siihen, että muukin perhe aloittaa kesäloman. Mies tosin karkaa jälleen ennen juhannusta lähes viikoksi Savoon kavereitaan tapaamaan, mutta sen jälkeen meillä onkin paljon perheen keskeistä aikaa. Toivottavasti keksitään jotain pientä puuhaa tai reissua kesäksi 😊

Mukavaa viikonloppua kaikille ❤️