tiistai 21. kesäkuuta 2022

Kesäkuu

 Kesäkuun alussa mulla oli ensimmäinen käynti kunnan mielenterveyspuolen lääkärillä. Sain diagnoosiksi keskivaikean masennuksen. Masennusdiagnoosi olisi lääkärin mukaan pitänyt minulle kirjata jo aikapäiviä sitten, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Lääkäriltä sain myös tehtäväksi etsiä itselleni traumaterapeutti johon sitten saisin hakea Kelan tukea, jahka sellainen löytyy. Vielä en ole saanut aikaiseksi etsiä terapeuttia, täytyisi se ottaa työnalle. Tässä on ollut niin paljon muutakin stressattavaa ja mä uuvun nykyään todella helposti jos alkaa liikaa tulemaan asioita jotka pitää hoitaa. 


Viime lääkärikäynnillä mulle annettiin myös elämäni ensimmäiset lääkkeet masennuksen hoitoon. Vielä keho totuttelee moisiin, eka päivä oli ihan hirvee. Oksetti, pyörrytti, nukutti ja janotti ihan koko ajan. Nyt on enää oikeastaan valtava jano jatkuvasti riesana sekä univaikeudet. Päivällä väsynys painaa todella paljon ja yöt menee pyöriessä. Toivon että nämä unihaasteet alkavat pian helpottamaan. Positiivisena puolena huomaan impulsiivisten ahdistuspurkauksien helpottaneen. Tilalle tosin on tullut tasapaksu apaattisuus. Pitkä tie on edessä mutta askeleita sen taittamiseen on nyt otettu. 

On tässä positiivisiakin asioita sattunut. Exän kanssa saatiin viimein meidän yhteisomistuksessa oleva omakotitalo myytyä ja yhteistä velkataakkaa vähennettyä roimasti. 


Lisäksi otimme ja varasimme mieheni kanssa hotelliloman Tallinnasta yhdessä Rammsteinin keikkalippujen kanssa heinäkuuksi. Meillä kyseisen bändin liput jo oli aiemmin mutta jatkuvien koronaperuutuksien vuoksi ne myytiin viime talvena kun emme uskoneet töiden takia sinne pääsevämme tänä kesänä, mutta lomaa saatiinkin järjestymään niin, että pääsemme sinne. Keikkahan oli itsessään eri lippupalveluiden kautta loppuunmyyty jo aikaa sitten, mutta onneksi bongasin Ikaalisten matkatoimiston pakettitarjouksen. ☺

Eli jotain pientä spesiaalia on tiedossa tälle kesää vaikka muuten meneekin minimaalisella budjetilla loma. 

Töitä on myös ollut todella niukasti tarjolla josta olen tyytyväinen. Olen saanut keskittyä omaan vointini kanssa taistelemiseen. Mullehan tuli sitten toukokuun lopussa se keuhkokuume, jota viime postauksessa arvelin. -_- 

Siitä toivuttuani olen alkanut jälleen kohottamaan omaa kuntoani ja tehnyt lähes päivittäin kävelylenkkejä sekä pyörälenkkejä. 

Viikon päästä on myös tiedossa jälleen tatuointiprojektin jatkamista. 😎 


Lämpöisiä kesäpäiviä teille, voikaa hyvin ❤❤

torstai 26. toukokuuta 2022

Rauha mielelle

 En tiedä taaskaan mistä aloittaisin, hetki on jälleen vierähtänyt edellisestä kerrasta kun edes avasin koko bloggerin. Olen ollut koulun loppurytistyksistä todella uupunut, viimeiset tehtävät, viimeisen näyttösuunnitelman kirjoittaminen ja viimeinen työharjoittelu imi minusta viimeisetkin voiman rippeet. 

Tähän väliin haluan varoittaa seuraavista lauseista: jos olet herkkä tai mielenterveyden synkät jutut/ajatukset saattavat triggeröidä hyppää seuraavat lauseet suosiolla yli!!!

Kun viimein sain kaikki pakettiin, romahdin täysin. Pääni on mennyt todella suurilla kierroksilla ja olen tajunnut sen että minun ois pitänyt himmailla tahtia jo aikaa sitten. 😔 Itsetuhoiset ajatukset palasivat mieleeni todella suurella voimalla ja sain todenteolla tehdä töitä sen asian kanssa, etten totellut mielessäni pyöriviä ajatuksia. Yhtenä päivänä olin todella lähellä, etten päättänyt päiviäni. Onneksi mulla on lapset jotka viimekädessä on se kantava voima ja joiden takia jaksan vaikeatkin hetket rämpiä ylös. Apua on haettu ja sitä toivottavasti olen tässä saamassa kohta puoliin. 


 Olen kovasti koittanut miettiä turvakeinoja jotka auttaisivat minua rauhoittumaan. Itsestäänselvä keino, mitä ennen käytin paljonkin, jonka olen mystisesti unohtanut on ollut metsä. Vaikka metsään meno ei nykyisessäkään asuinalueessa ole homma eikä mikään, kirjaimellisesti takapihalta lähtee metsäpolut, en ole osannut ahdistukseltani sitä nähdä ja hyödyntää. Voi miten levollinen olo mulle tulikaan siellä ❤



Olen pienestä pitäen viihtynyt luonnossa, se tarjoaa mulle pakopaikan, siellä mä saan olla 100% oma itseni, siellä mun ei tarvitse miettiä mitä joku on musta mieltä, miltä mä näytän, satuttaako joku mua... On vain metsän hiljaisuus, lintujen siipien havina, kenkien alla rapisevat oksat, ei autojen melua... Täydellinen rauha ❤️ 


Toinen luontoon liittyvä asia mihin liian harvoin tukeudun on vesi. Veden äärellä kaikkoaa myös kaikki ikävät olotilat, mieli rauhoittuu, tunnen todella suurta tyyneyttä ja rauhaa. 



En myöskään ole tehnyt tarpeeksi itselleni tärkeää asiaa, nimittäin kuunnellut musiikkia. Työssä ja kotona kun täytyy olla koko ajan ns.tavoiteltavissa, en voi niin vain uppoutua musiikin maailmaan. Tämä johtaa usein siihen että kun tulee hiljaista alkaa pääkoppa pyöritteleen paljon äänekkäitä ajatuksia, olen liian ylivirittyneessä tilassa ja triggeröidyn kaikesta pienestäkin. 


Piirtäminen on myös jäänyt vuosien saatossa täysin paitsioon, täytyisi sitäkin harrastusta herätellä jossain kohtia henkiin. 

Nyt toivon todella, että saan itseni parempaan kuntoon. Tällä hetkellä myös fyysinen kuntoni alkaa pettämään, huomenna aion mennä lääkäriin tarkistamaan onko mulla jälleen keuhkokuume. 😑

Toivottavasti teillä muilla on arki sujunut paremmin ja olette pystyneet nauttimaan keväästä ❤️

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Kevät tulee

 Lisääntyvä auringon valo on piristänyt mieltä todella paljon. Mä rakastan kevättä, sitä kun alkaa olemaan jo sen verran lämmin, ettei tarvitse kärsiä kylmyydestä tai kerrospukeutumisen tuomasta henkeä ahdistavasta tunnetilasta. Mä rakastan sitä tunnetta kun aurinko lämmittää kasvoja ja jalkakäytävillä voi alkaa tallustelemaan pikkuhiljaa ilman pelkoa kaatumisesta. 😊

Koulustressiä on vähän pukannut viime päivinä. Opettajat ovat tuutanneet sähköpostin ja moodlen täyteen tehtäviä, joiden tekoon on aikaa enää kaksi viikkoa. Mutta enää kaksi viikkoa olisi teoriaa koulussa, jonka jälkeen siirrymme viimeiseen työharjoitteluun. Sitten olisikin koulu päättötodistusta vaille valmis ja minusta olisi määrä valmistua lähihoitaja lasten ja nuorten pariin. Eli valoa tunnelin päässä on. 💪 

Käytiin lasten kanssa mun lapsuudenkodissa paistamassa nuotiomakkarat 😊

Vaikka lisääntyvä valo onkin tuonut tullessaan paljon hyvää mieltä, olen myös kärsinyt valtavasta uupumisen tunteesta. Painajaiset ovat lähes joka öinen vitsaus, olotila on jatkuvasti sellainen, että tekisi mieli hautautua jonnekkin bunkkeriin, eikä tulla sieltä enää koskaan pois. Paniikkikohtaukset ovat oleet jälleen viikottaisia ja suoraan sanottuna pelkään elää. -_- Kotona menen koko ajan todella suurilla kierroksilla, en osaa rentoutua, enkä saada itselleni minkäänlaista turvallisuuden tunnetta. Olo on ollut jo pitkään todella itkuinen ja ahdistunut, eikä kämpän myynnit exän kanssa ole yhtään helpottaneet asioita. Haluaisiko joku ostaa Sastamalan perämettiltä pienen "kivan" remppakohteen itselleen?

Päätin ottaa jälleen omasta hyvinvoinnistani koppia (vähän liian myöhään, mutta parempi kai myöhään kun ei silloinkaan..) ja kävin koulun terveydenhoitajalle sanomassa, että nyt tarviin jotain apua. Hän otti hienosti koppia aiheesta ja kysyi hoidanko itse yhteydenottamisen vai hoitaako hän ja vastasin, että jotta saadaan apua eteenpäin niin olisin kiitollinen jos joku muu hoitaa kun omat voimavarat ei enää tahdo riittää. Ei mennyt kauaakaan kun sain wilmaviestiä koululääkäriltä ja koulupsykologilta. Koulupsykologilla kävinkin nyt perjantaina keskustelemassa ja totesimme yhdessä, että jonkinlaiseen traumaterapiaan olisi varmasti akuutti tarve. Toivotaan, että lääkäri olisi samaa mieltä asiasta ja suostuu sinne lähetteen tekemään ja mahdollisesti pääsisin sen aloittamaan ja sitä kautta toipuminen oikeasti pääsisi käyntiin. Se kun ei näytä nyt onnistuvan näiden tavallisten konstien avulla. -_- 


Jotain positiivista myös tähän loppuun: kävin jatkamassa itseni kiduttamista eli tatuointiprojektia eteenpäin. Harmikseni jouduin edeltävän ajan perumaan sairastuttuamme juuri silloin koronaan, mutta nyt pääsimme onneksi viimein aloittamaan värittelyn. Nyt onkin lapaluun seutu melko arkaa aluetta, mutta kyllä tästä vaan tulee hieno kokonaisuus sitten, kun tämä joskus saadaan valmiiksi. ^_^ Ja kallis projekti, mutta jos mä jotain olen elämässäni oppinut, niin sen, että hyvästä tatuoinnista kannattaa maksaa. Kalliiksi tulee se peitto-operaatiokin ja ärsytystä tatuoinnin huonoudesta ei voi edes rahassa mitata. 

Lintu sai liekit siipiinsä ja varjostusta niiden alle 😊

Mitäs teille kuuluu sinne ruudun toiselle puolelle? Toivottavasti voitte hyvin ^_^ <3 

perjantai 4. maaliskuuta 2022

Unissakulkija

 Olen pitkään kipuillut myös sen asian puolesta kuin lukujumi. Olin nuorempana todella innokas kirjojen lukija ja pelkän yhden kesän aikana saatoin koluta useita kirjoja läpi. Muistan sen kuinka kirjojen maailmaan oli todella kiintoisaa uppoutua. Ne veivät minut paikkoihin ja tapahtumiin, joita en tule koskaan näkemään tai kokemaan, ne veivät minut seuraamaan hyytäviä ja jännittäviä kertomuksia, jotka saivat vatsanpohjaan jännityksen kouraisuja aikaiseksi sekä valtavan innostuksen mieleen pitkäksi aikaa. 

Hektinen arki monine haasteineen on syönyt valitettavasti vuosien saatossa tätä intoa. Olen lukuisat kerrat ottanut kirjan käteen, lukenut siitä muutaman ensimmäisen luvun ja lopulta kirja on jäänyt kesken hyllyyn odottamaan aikaa, jolloin sen joskus saisin vietyä päätökseen. Tänä keväänä olen katsellut hyvinkin kriittisesti omia kerääntyviä kirjakokoelmiani ja tuskaillut jälleen sitä, miten ihanaa olisi joskus saada nämä kaikki luettua. Niinpä päätin haastaa itseni ja pakottaa itseni lukemaan. 


Alkuun meinasi se tuttu luovuttamisen tunne iskeä: "en pysty keskittymään, ajatukset harhailevat, ei ole aikaa..." Jne. Samaan aikaan mieheni innostui myös seuraksi lukemaan Harry Potterin toista osaa ja huomasin, että minulla oli helpompi ja mielekkäämpi jatkaa itsekkin lukemista kun joku muukin teki vieressä samaa. Näin pääsin tästä luovutusvaiheesta yli ja sain kahlattua kirjan viimeistä sanaa myöden loppuun ja huomasin jossain kohtia, että minua ei enää häirinnyt se, että joku tekee jotain muuta samaan aikaan kun luen. 😃

Käsiini tarttui Erik Axl Sundin Unissakulkija. Kirja on jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Varistytölle. Pidän kovasti kirjoittajien tyylistä kirjoittaa näitä kirjoja, luvut ovat lyhyitä, joten kirjaa on helppo jatkaa pienissä osissa pitkin päivää jäämättä koskaan "ärsyttävästi kesken". Toinen osa täydensi ensimmäisen kirjan aloitettua tarinaa ja pureutui enempi hahmojen menneisyyteen. Kirja kuitenkaan ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta, kuin mitä avausosa oli saanut aikaan ja paikoitellen tunsin jopa tylsistymistä. Olisin kaivannut enempi ensimmäisen kirjan tuomaa jännitystä ja kauhuntunteita. Kirja kyllä paransi otettaan viimeisien lukujen kohdalla. Nyt täytyy metsästää jostain kolmasosa, jotta pääsen lukemaan kuinka tämä tarina päättyy. 


Oletteko te kovia lukemaan? Mikä on viimeisin kirja jonka olette lukenut? 😊

maanantai 31. tammikuuta 2022

Voihan korona

Nyt se tauti sitten tavoitti meidätkin. Ensin oireili pienin puolituinen, jolle nousi ihan pienellä ajalla kuume ja vointi huononi silmin nähden. Yhden vuorokauden hän oli vähän huonolla jaksamisella, mutta tauti väistyi hänen kohdallaan todella nopeasti ohitse. 

Vanhempi puolituinen aloitti viime viikon tiistaina kuumeen kera oksentamisen. Mutta onneksi hänenkin kohdalla tauti oli nopeasti selätetty. 


Eilen puolestaan teimme miehekkeen kanssa molemmat koronatesteistä positiiviset tulokset. Itsellä tällä hetkellä lieviä flunssan oireita ja pientä limaisuutta keuhkoputkissa, sekä väsymystä. Mies on pientä nuhaa lukuunottamatta hyvävointinen. Toivottavasti oireet eivät tästä enää pahene ja sairastuttaisiin näinkin lievinä tauti nopeasti ohitse. 🙏 Ärsyttävään kohtaan tämä tauti iski, kun itselläni juuri meneillään työharjoittelu. No ei auta itku, toisaalta on suoranainen ihme, että olemme onnistuneet välttämään taudin näinkin pitkään. Eiköhän sen koulunkin saa jossain kohtia järjestymään jahka tästä päästään terveiden kirjoihin takaisin. 


Kyllähän tämä omalla kohdalla kieltämättä hieman pelottaa. Edellisestä keuhkokuumeesta ei ole kuin puoli vuotta aikaa. Tämän lisäksi omat keuhkoni ovat jo valmiiksi vajaakuntoiset toistuvien kehkokuumeiden takia. Toivon todella, että rokotteet tuovat tässä kohtaa suojan tätä tautia vastaan, jottei oireet pahenisi. Aika näyttää kuinka tässä käy. 


Toivottavasti te muut olette välttyneet sairastamiselta 💖

torstai 30. joulukuuta 2021

Tuleva vuosi

Vain yksi päivä jäljellä tätä kuluvaa vuotta, kunnes vaihtuu vuosi jälleen uudeksi. Uusi vuosi tuo tullessaan monille paljon lupauksia, uusia tavoitteita, uusia haaveita. Vanhan vuoden lähestyttyä loppuaan tulee monelle se hetkin kun katsahdetaan taaksepäin, pohditaan miltä mennyt vuosi näytti ja mitkä tunteet sieltä jäi päälimmäisenä mieleen. 

Omalla kohdallani ei taaskaan ollut kauheasti kehumista menneessä vuodessa. Yhteen muutto kumppanin kanssa uuteen asuntoon toi omat haasteet perheessämme, paljon on ollut kaikilla totuttelua uuteen elämään, uudenlaiseen arkeen ja ihan siihen, että sadaan meidän kaikkien tavat ja tottumukset edes jotenkin sulautumaan yhteen sopuisaksi arjeksi. Viime helmikuussa aloitettu opiskelu vei paljon itseltäni voimia ja aikaa, oli outoa kääntää omat aivot vastaanottavaksi uutta tietoa kohtaan, kun aiempi aivotyöskentely koostui lähinnä "mitä tänään syödään, paljon kello on, tarviiko hakea joku hoidosta, onko jo välipalan aika, tarviiko ruokakaupassa käydä jne...". 

Kaiken lisäksi menneisyys on edelleen jatkanut kiusaamista mielessäni. Pelkotiloista ja paniikkikohtauksista ollaan kärsitty ihan liian monta kertaa, keskustelemassa olen käynyt ammatti-ihmisen luona monet kerrat ja välillä on tuntunut siltä, että mä en hallitse elämääni ollenkaan ja olo on toisinaan ollut hyvinkin epätoivoinen ja synkkä "saanko itseäni enää koskaan korjattuakaan?"

Mutta jotenkin sitä on tullut aina silti vaan tavalla tai toisella tarvottua eteenpäin. 

Onnellisina asioina menneestä vuodesta voin sanoa suoriltaan sen miten onnellinen olen perheestäni 💗 Haasteista huolimatta tunnen onnellisuutta, että olen löytänyt aivan mahtavan kumppanin rinnalleni joka on jaksanut minua tukea menneiden käsittelyssä, seissy rinnallani vaikkei se hälle ole aina ollutkaan helppoa 💗

Olen myös onnellinen, että olen selättänyt opintojen ns.veemäisimmän vaiheen kunnialla läpi, vaikka sitä monet kerrat epäilinkin. 

Olen älyttömän tyytyväinen aloitettuun tatuointiprojektiini ja en malta odottaa sitä, että saan sen ensi kevään aikana valmiiksi 😊

Iloiseksi teki myös viikon kesälomareissu Viron puolella mieheni vanhempien luokse 💗

Myös käynti Vapriikin ritarinäyttelyssä oli upea kokemus. 

Toiveet tulevalle vuodelle 2022:

- Saan opintoni päätökseen ja mahdollisesti löydän hyvän työpaikan. 

- Toivon, että saamme hiottua arjen tasapainoon.

-Toivon että työskentelymme perhetyön kanssa kantaa hedelmää ja saadaan esikoisen oloa helpotettua arjessa.

- Terveyttä kaikille

- Toivon, että tulevana kesänä pääsisi käymään edes yhdellä keikalla tai vastaavassa elämystapahtumassa. 

- Toivon löytäväni edes vähän tasapainoa itseni kanssa, oppisin hyväksymään itseni tälläisenä kuin olen, löytäisin edes pienet jyväset itsetunnosta, joita voi sitten ajan kanssa kasvatella. Ennen kaikkea toivon voivani vielä jonain päivänä elää sellaista elämää, ettei minun tarvitse jatkuvasti pelätä ja miettiä jäänkö yksin, hylätäänkö minut, kelpaanko...


Onko teillä jotain tavoitteita ja toiveita tulevalle vuodelle? 

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Hiljentyminen joulun viettoon

Viime viikolla minulla oli loppuarviointi viimeisimmästä työharjoittelusta ja perjantaina syyslukukausi tuli viimein päätökseen. Loppuarviointi sujui todella hyvin, sain täydet 5 arvioinnista (asteikolla 1-5) ja kehuja miten omatoiminen, positiivinen ja hyvin toimeen tarttuva työntekijä olen ja kuinka monet asiakkaat ovat jääneet kaipaamaan minua lähtöni jälkeen. 

Olen ollut nyt ns.joululomalla tämän viikon ja yksittäisiä päiviä viime viikolla. Minulla oli suunnitelmissa tehdä monenmoisia juttuja mitä ei koulukiireiden takia ole ehtinyt tekemään, mutta uupumuksen myötä tullut järjetön väsymys on vienyt voiton ja olenkin lähinnä vain nukkunut. Olen minä vähän ehtinyt myös joululahjoja paketoimaan ja jouluruuatkin on kaikki nyt ostettu, niin ei tarvitse enää kauppaankaan eksyä, vaan voimme hiljentyä joulun viettoon. 

Joululahjat olen tänä vuonna koittanut ostaa harkiten. Aikuisille emme ole oikeastaan ostaneet yhtään mitään, vaan tänä vuonna olen keskittynyt täysin lapsiin. Olen koittanut panostaa määrän sijaan laatuun ja toteuttamaan toiveet. Olenkin tässä mielestäni onnistunut melko hyvin ja onneksi muilta aikuisilta onkin tullut selkeät ja hyvät vastaukset kun olen lasten toiveita kysellyt. Vanhemman puolituisen lahjalistalla oli yksi erikoinen toive minkä halusin ehdottomasti toteuttaa. Hän nimittäin toivoi saavansa mämmiä. Kyllä, luitte oikein. Voitte vain kuvitella miten haastavaa oli tähän vuodenaikaan löytää mämmiä kaupasta 😅 Mutta löysin kuin löysinkin tämän ja täytynee vielä ottaa se pakkasesta sulamaan ja paketoida ennen aattoa. 

Olen muutenkin koittanut muutaman vuoden aikana muistaa ihmisiä materiaalin sijaan itsetehdyillä leivonnaisilla. Välillä toki tulee vastaan lahjaideoita, jotka sopivat saajalleen täydellisesti, mutta jos en keksi saajalle mitään annettavaa, olen pyrkinyt leipomaan itse jotain. 

Minkälaisia lahjoja te tykkäätte läheisillenne antaa? 😊

Toivotan teille kaikille oikein rentouttavaa, kiireetöntä ja rauhaisaa joulua ❤️