Nyt kun saavutimme ensimmäisen ultran tuossa kuukausi sitten, olen uskaltautunut ostamaan kirpputorilta muutaman vaatekappaleen tulevalle pienokaiselle.
Olen koittanut valita mahdollisimman sukupuolineutraaleja sävyjä ja malleja, koska emme vielä tiedä kumpaa sukupuolta tuleva pienokainen on. Tuntuu että näiden ostosten myötä, tulevat muutokset perheessämme konkretisoituu hieman enemmän. Tällä hetkellä itsellä on vielä melko etäinen suhtautuminen tulevaan vauvaan. En tiedä vaikuttaako asiaan menneisyyden kokemukset: pelkäänkö, että jään jälleen yksin, vai vaikuttiko tähän suhtautumiseen se kun pelkäsin niin paljon sitä miten töissä tämä tilanne otetaan. Siellä kun on työtovereita jotka valitettavasti ovat kärsineet lapsettomuudesta ja en halua omalla tilanteellani repiä heidän haavojaan auki. 😔 Onneksi tilanteeni on otettu työyhteisössämme hyvillä mielin vastaan ja ei tavitse itsekkään onneksi enää yrittää salata omaa raskautta.
Fyysisesti vointi on pysynyt hyvänä, jos vain muistan syödä tarpeeksi säännöllisesti. Pieniä hentoisia liikkeitäkin on jo alkanut tuntumaan, kun pysähtyy rauhassa makoilemaan ja tunnustelemaan omia tuntemuksia. Vielä kun saisi pään tajuamaan, että nyt on eri elämäntilanne ja mun ei tarvitse olla koko ajan ns,valmiustilassa. Onhan tässä onneksi vielä aikaa...
