Kesä tuli ja meni

Olen jo monesti aukaissut blogini kirjoittamista varten, mieleen on tulvinut ajatuksia jotka haluaisin päästä purkamaan tekstin muotoon. Aina kun klikkaan auki teksti osion, se alkaa.. Jompikumpi lapsosista ilmoittaa omista tarpeistaan juuri silloin. Oma-aika on tällä hetkellä hyvin vieras käsite, vaikka itseppähän olen elämäntilanteeni valinnut. Univelkaakin on kertyneenä yhden elämän verran, mutta eikös se niin ollu että haudassa ehtii levätä :'D
Kotikolo muistuttaa suurimman osan ajasta kolmannen maailmansodan aikaista sotatannerta.

Kaikesta kaaottisuudesta huolimatta en kyllä vaihtaisi noita kahta pientä ihmisen alkua pois mistään hinnasta <3

Olen viime päivinä kuumeisesti miettinyt tulevaisuutta oman elämäni kohdalla. Keittiötyö ei ole kiinnostanut pitkiin aikoihin, sitä jaksaa tehdä lähinnä hyvien työkavereiden takia ja sen pakollisen rahan tarpeen vuoksi. Ajatus niistä seuraavista mahdollisista 30-40stä työvuosista saman soppakauhan varresta ei millään jaksa enää hymyilyttää. Mieltäni on pitkään kalvanut mahdollisuus päästä opiskelemaan kultasepän tutkintoa, jota olisin joitain vuosia sitten päässytkin opiskelemaan, mutta jouduin työpaikan takia luopumaan koulupaikastani. Se on minua harmittanut joka päivä vain enemmän ja enemmän. Niinpä olen tehnyt ison suunnitelman tulevaisuuteni varalle, aion hakea ensi keväänä opiskelemaan kyseistä alaa. Rahatilanne mietityttää tietysti omakotitalon velallisena omistajana, mutta sitkeästi kitkuttelemalla ja hyvin tarkoilla suunnitelmilla/eri tukien hyväksikäytöllä, en usko sen olevan mahdoton tehtävä. En halua kuluttaa enää toista kymmentä vuotta työelämässä miettien ja murehtien unelma ammatin toteutumattomuudesta.

Parisuhde meillä on edelleen ollut melkoisessa vuoristorata ryöpytyksessä, mutta toivon että nyt pian alkaisi helpottamaan. Ensimmäinen askel parempaa yhteistä tulevaisuutta on otettu apua hakemalla, mutta hyvin paljon on vielä töitä sen eteen tehtävä että saadaan ne sukset kulkemaan viimein samaan suuntaan. Takarajan olen toki itselleni jo märittänyt, jos sen ylitettyä on tilanne edelleen huono, on tilanteeseen otettava aikalisää ihan kaikkien jaksamisen vuoksi. Mutta toivon ehdottomasti, ettei siihen tarvitsisi mennä.

Kesä on pitänyt sisällään stressin lisäksi myös paljon kivoja juttuja. Olen nähnyt jonkin verran ystäviä. Olen käynyt ensimmäisen kerran vuosiin uimassa järvessä. Ollaan oltu todella paljon pihalla. Olen tanssinut huonekaluvalssia kämpässämme monet kerrat ja nyt alkaa vasta pikkuhiljaa tuntumaan, että tunnelma alkaa oleen melko hyvä. Paljon on vielä karsittavaa tavaroissa, että tästä saa oikeasti siistin, mutta pienin askelin mennään. Käytiin myös viemässä tuo esikoinen ensimmäistä kertaa Särkänniemeen. Se oman lapsen kasvoista paistava suunnaton ilo ja jännitys on vain yksinkertaisesti yksi parhaimmista asioista mitä tiedän.
Pääsin myös viettämään omaa aikaa mennessäni isäni ja hänen vaimonsa kanssa käymään elokuvissa katsomassa sen uuden Mamma Mian, kävimme syömässä ravintolassa ja loppu ilta koostui lautapelien peluusta ja rennosta oleilusta. Edellisen kerran olenkin ollut erossa perheestäni yli vuosi sitten, taisi olla jo korkea aikakin :D

Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? :) (jos tätä nyt enää kukaan edes seuraa, kun tämä kirjoitus tahtini on niin päätähuimaava)