Kotikolo muistuttaa suurimman osan ajasta kolmannen maailmansodan aikaista sotatannerta.
Kaikesta kaaottisuudesta huolimatta en kyllä vaihtaisi noita kahta pientä ihmisen alkua pois mistään hinnasta <3
Olen viime päivinä kuumeisesti miettinyt tulevaisuutta oman elämäni kohdalla. Keittiötyö ei ole kiinnostanut pitkiin aikoihin, sitä jaksaa tehdä lähinnä hyvien työkavereiden takia ja sen pakollisen rahan tarpeen vuoksi. Ajatus niistä seuraavista mahdollisista 30-40stä työvuosista saman soppakauhan varresta ei millään jaksa enää hymyilyttää. Mieltäni on pitkään kalvanut mahdollisuus päästä opiskelemaan kultasepän tutkintoa, jota olisin joitain vuosia sitten päässytkin opiskelemaan, mutta jouduin työpaikan takia luopumaan koulupaikastani. Se on minua harmittanut joka päivä vain enemmän ja enemmän. Niinpä olen tehnyt ison suunnitelman tulevaisuuteni varalle, aion hakea ensi keväänä opiskelemaan kyseistä alaa. Rahatilanne mietityttää tietysti omakotitalon velallisena omistajana, mutta sitkeästi kitkuttelemalla ja hyvin tarkoilla suunnitelmilla/eri tukien hyväksikäytöllä, en usko sen olevan mahdoton tehtävä. En halua kuluttaa enää toista kymmentä vuotta työelämässä miettien ja murehtien unelma ammatin toteutumattomuudesta.
Pääsin myös viettämään omaa aikaa mennessäni isäni ja hänen vaimonsa kanssa käymään elokuvissa katsomassa sen uuden Mamma Mian, kävimme syömässä ravintolassa ja loppu ilta koostui lautapelien peluusta ja rennosta oleilusta. Edellisen kerran olenkin ollut erossa perheestäni yli vuosi sitten, taisi olla jo korkea aikakin :D
Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? :) (jos tätä nyt enää kukaan edes seuraa, kun tämä kirjoitus tahtini on niin päätähuimaava)
Kiva että oot saanu ees tänverran tällekin harrastukselle annettua :) Ymmärrän hyvin miten aikaavieviä lapset on kun katselee omien kavereiden ja siskojen menoa.
VastaaPoistaIlmanmuuta kannattaa ottaa se opiskelun riski! Harva meistä enää viettää samalla alalla pitkään ja elämä on lyhyt. :) Itekin varmaan kouluttaudun vielä tulevaisuudessa kolmannellekin alalle.
Kiitos paljon Eni kommentistasi <3 mä aina ihailen sinun panostustasi blogeja kohtaan, jaksat ja ehdit aina hurjan paljon kommentoimaan muiden tekstejä ^_^
PoistaNäin mäkin ajattelen, että kerranhan täällä vain eletään, niin kannattaa ottaa se riski, ettei jää kaduttamaan enää hetkeksikään. Ja mitä enempi asiaa olen tässä makustellut, sitä enempi se ajatus tuntuu oikealta ja olen jo hyvin odottavainenkin sen asian suhteen, josko sinne kouluun pääsisin ^_^ <3
Hienoa että olet päättänyt opiskella! Itseä ei ainakaan kaduta, että lähdin näin aikuisiällä vielä opiskelemaan :) Elämässä kuitenkin suurin osa tulee vietettyä töissä (apua miten surullisen kuuloista xD), että siihen onkin syytä panostaa.
VastaaPoistaTsemppiä kotioloihin! Ei sullakaan turhan helppoa ole, toivottavasti tosiaan tilanne parantuu merkittävästi myös ja erityisesti miehesi taholta.
Mukava kuulla ettei opiskelu ole kaduttanut ^_^ ja kun kerran täällä vain tällä hetkellä eletään, niin on halua oppia mahdollisimman paljon uusia juttuja :) sitä ehtii tosiaan töitä tekemään muutenkin ihan liikaa elämänsä aikana :D
PoistaKiitos paljon <3 elämä on ollut viime vuosina melko raskasta ja välillä ihmetyttää, että kuinka sitä on selvinnyt kaikesta näinkin selvä järkisenä :'D ja täytyy kyllä sanoa etten varmaan näin hyvin olisi selvinnytkään ilman noita mukuloita ja muutamaa läheistä ihmistä kelle on voinut omaa oloa purkaa, tietäen saavansa tukea <3 tulevaisuudessa näkyy toivonkipinöitä, nyt vain kaikki viimeisetkin toivon rippeet kehiin, että niistä kipinöistä roihahtaa kunnon liekki jotta se olisi valoa ja onnellisuutta täynnä ^_^
Ihana juttu, että siellä selkiytyy tulevaisuuden suunnitelmat ja alat tavoitella sitä, mikä inspiroi enemmän! :) Eiköhän ne ruuhkavuodetkin ala helpottamaan, kunhan lapset kasvaa ja alkavat olla seuraksi myös toisilleen. Täällä eletään jänniä hetkiä, meidän muksulla alkaa huomenna ensimmäinen oma harrastus! :) Saa nähdä miten alku menee, kun vanhemmat eivät olekaan mukana. Mitäs muuta tänne kuuluu - meillä molemmilla jatkui etäopiskelut työn ohessa ja miulla tanssitunnit, mutta vaikka saa aikatauluttaa ja olla ahkera, niin nautin kuitenkin kaikesta mitä teen. :) Parisuhteessa menee todella hyvin ja perheessä myös, vaikka kesällä on ollut huolta kahden läheisen terveydestä - näyttää kuitenkin pikkasen paremmalta ja joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin, niin ei toinna liian pitkäksi aikaa jäädä murehtimaan ja jännittämään. :) Meidän arki on kuitenkin myös lapsen lapsuus, niin ei voi jäädä liian pitkäksi aikaa murehtimaan asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. <3 Tsemppiä teille parisuhteeseen ja muutenkin elämään! <3 <3
VastaaPoistaKiitos paljon Milla jälleen kattavasta kommentista <3
PoistaVoi ihana kuulla, että poikanne elämään tulee uusia juttuja ^_^ häntä varmasti jännittää kovin!? :) lapset onneksi tuntuvat olevan luonnostaan niin hyviä sopeutumaan uusiin juttuihin, menevät rohkeasti mukaan ja heille on monesti helpompaa tutustuakkin uusiin ihmisiin kun vertaa vanhempiin ihmisiin :) hän pärjää varmasti <3 mutta en epäile hetkeäkään etteikö vanhempia jännittäisi ;) itseä ainakin jännittää monet pojalle tulevat uudet jutut enemmän kuin varmaan itse poikaa :'D
Todella ikävä kuulla tuosta huolestasi läheistesi terveydestä, toivon sydämeni pohjasta, että oli tilanne mikä hyvänsä, se kääntyisi parempaan suuntaan <3 <3
Ihana kuulla, että murheista huolimatta sinulla ja perheelläsi menee hyvin <3
Itse ajattelen täysin samalla tavalla tuosta oma arki on lapsen lapsuus. Olenkin koittanut siihen panostaa, että vaikka välillä oma olo olisikin kurja niin lapsen edessä ei liikaa näytetä ja pyritään riidat jättämään sellaisiin hetkiin kun lapsi ei ole läsnä. Oman aikani haluan käyttää siihen että lapsillani on turvallista olla ja että heillä on sellainen olo, että ovat tärkeitä ja voivat kertoa minulle kaikki mahdolliset ajatukset mitä suinkin mielessä liikkuu :) pyrin luomaan positiivisia muistoja. Toki tuo isompi on välillä nähnyt ja kuullut tiukat keskustelut, mutta asiat ollaan aina hänenkin kanssaan käyty läpi, ettei hänelle jää tilanteet mieltä painamaan :)
Ja kiitos paljon tsempeistä <3 eiköhän tämä helpotu tavalla tai toisella. Merkittäviä askeleita on tehty jo sen saralta. :)