Viimeviikon sunnuntaina nuorin perheenjäsenemme kastettiin. Enää ei tarvitse kutsua häntä pelkkänä vauvana, pikkuveljenä jne. Hällä on ihka oma nimi nyt. :) Kastetilaisuus järjestettiin lähellä olevan seurakuntatalon tiloissa. Ei meidän pirttiin millään olisi mahtunut tämä meidän lähisuku, saatikka ois ees kahvilautaset riittäneet, joten helpommalla päästiin kun varasimme tilat juhlaa varten. Eikä tarvinnut niin paljoa stressata siitä kiiltääkö kämppä ;)
Tarjottavat tein kaikki itse, lukuun-ottamatta kaupan keksejä ja vaahtokarkkeja. Suolaiseksi tein Broilerivoileipäkakun ja savuhärkärullia. Makeaksi valikoitui kaksi erilaista juustokakkua, joista toinen oli mango-persikka-passion ja toinen oli vadelma-valkosuklaa. Tarjottavat teki hyvin kauppansa, kotiin ei juurikaan ollut viemistä. Itse tilaisuus meni nopeasti ja päivänsankarikin oli oikein tyytyväinen koko ajan :)
Kuvia tuli otettua vielä huonommin kun vertaa esikoisen juhliin. Toivottavasti vieraat huomasivat kuvauttaa itseään vauvan kanssa tarpeeksi, en kahvinlaiton takia sitä ehtinyt valvomaan. Asukuvaa en itsestäni siinä tohinassa ehtinyt ottamaan, toivottavasti sukulaisilta saan edes muutaman kuvan itsellekkin muistoksi :) esikoisemme ilostutti tilaisuutta omalla humoristisella tyylillään: kummin lukiessa yhtä pientä raamatun pätkää, hän pätti sen jälkeen isoon ääneen kysyä "kuka siellä huusi" :'D Oli mulla pokassa pitämistä loppu osion ajan kun meinasi aina naurattamaan tuo letkautus :D lisäksi tämä 2 vuotias vilpertti meni ja puhalsi kastepöydän kynttilän :D
Kaiken kaikkiaan juhlat menivät huomattavasti stressivapaammin tällä kertaa. Edelleen minua jaksaa naurattaa tämä sukujen erillään olo. Kuinka vaikeaa tuntuu olevan se, että juhlittaisiin yhdessä tilaisuutta. Kaippa se on sitä peri suomalaista juroutta. Missä muussa tapauksessa ihmiset voisivat tutustua toisiinsa ja oppia tulemaan toistensa kanssa juttuun, kuin tuollaiset iloiset sukujuhlat? Aika vähiin käy ne tilaisuudet...
Nimeksi tosiaan poikamme sai Justus Rikhard <3 <3
