Työharjoittelua on nyt takana 3 viikkoa ja vielä olisi toiset kolme viikkoa jäljellä. Olen tosiaan eräässä päiväkodissa esikouluryhmässä työharjoittelussa. Nämä kolme viikkoa ovat olleet todella antoisia. Ensimmäinen viikko oli todella haastava, ekoina päivinä meinasi itku tulla ja olo ettei musta olekkaan tähän. Lasten jatkuvat kyselyt "miksi sun ääni on tollanen, se kuulostaa musta todella oudolta, miks sulla on miehen ääni" alkoivat tuntumaan muutaman päivän jälkeen todella raskailta ja kotona itkua tihrustin asiasta. Muistot koulukiusaamis ajoista oli vahvana mielessä ja mä ihan tosissaan mietin, et onko musta tähän, kestänkö mä tälläistä arkea päivästä toiseen, vuodesta toiseen? Pitäisikö mun vain luovuttaa ja mennä takaisin keittiö alan työhön jossa saan piiloutua keittiöön kattiloiden ja uunien taakse?
Muutaman päivän kankeuden jälkeen asiat alkoivat sujumaan. Minut on otettu tosiaan ihan älyttömän hyvin vastaan tuolla ja vastuuta on annettu todella paljon. Mulla on tunne niinku olisin yksi työntekijöistä. Olen päässyt todella kattavasti opettelemaan sitä, millaista se päiväkoti arki todella on. Eniten haasteita minulla on saada ääneni kuuluviin, etenkin ulkona ollessa missä ääneni hukkuu tuuleen vaikka kuinka huutaisin, mutta täytyy kehitellä itselleni nopeat jalat jotta pääsen nopeasti puuttumaan eri tilanteisiin. Parasta tässä työssä on se kun voi olla apuna näille pienille ihmisen taimille, ohjata ja olla läsnä päivittäin heidän iloissa, olla tukena, jos tukea tarvitsevat. Mikään päivä ei ole samanlainen.
Edeltävä viikko alkoi sillä kun erään lapsen vanhempi kertoi minulle kuinka tämä lapsi niin tykkää minusta ja on kuulemma minusta puhunut paljon kotona. Tämä kyllä tuntui ihan älyttömän hyvältä.
Lisäksi eräs sijainen sanoi eilen työviikon päätyttyä: "sä sovit niin hyvin tälle alalle, koitahan valmistua pian, jotta tää ala saa sun kaltaisen työntekijän" 😳😍
Tälläinen palaute saa kyllä mielen älyttömän hyvälle tuulelle ja tulee sellainen olo, että mä taidat tehdä jotain oikein, ehkä tää tosiaan on tavoittelemisen arvoinen asia, ehkä mä sittenkin pystyn tähän.