Työharjoittelua on nyt takana 3 viikkoa ja vielä olisi toiset kolme viikkoa jäljellä. Olen tosiaan eräässä päiväkodissa esikouluryhmässä työharjoittelussa. Nämä kolme viikkoa ovat olleet todella antoisia. Ensimmäinen viikko oli todella haastava, ekoina päivinä meinasi itku tulla ja olo ettei musta olekkaan tähän. Lasten jatkuvat kyselyt "miksi sun ääni on tollanen, se kuulostaa musta todella oudolta, miks sulla on miehen ääni" alkoivat tuntumaan muutaman päivän jälkeen todella raskailta ja kotona itkua tihrustin asiasta. Muistot koulukiusaamis ajoista oli vahvana mielessä ja mä ihan tosissaan mietin, et onko musta tähän, kestänkö mä tälläistä arkea päivästä toiseen, vuodesta toiseen? Pitäisikö mun vain luovuttaa ja mennä takaisin keittiö alan työhön jossa saan piiloutua keittiöön kattiloiden ja uunien taakse?
Muutaman päivän kankeuden jälkeen asiat alkoivat sujumaan. Minut on otettu tosiaan ihan älyttömän hyvin vastaan tuolla ja vastuuta on annettu todella paljon. Mulla on tunne niinku olisin yksi työntekijöistä. Olen päässyt todella kattavasti opettelemaan sitä, millaista se päiväkoti arki todella on. Eniten haasteita minulla on saada ääneni kuuluviin, etenkin ulkona ollessa missä ääneni hukkuu tuuleen vaikka kuinka huutaisin, mutta täytyy kehitellä itselleni nopeat jalat jotta pääsen nopeasti puuttumaan eri tilanteisiin. Parasta tässä työssä on se kun voi olla apuna näille pienille ihmisen taimille, ohjata ja olla läsnä päivittäin heidän iloissa, olla tukena, jos tukea tarvitsevat. Mikään päivä ei ole samanlainen.
Edeltävä viikko alkoi sillä kun erään lapsen vanhempi kertoi minulle kuinka tämä lapsi niin tykkää minusta ja on kuulemma minusta puhunut paljon kotona. Tämä kyllä tuntui ihan älyttömän hyvältä.
Lisäksi eräs sijainen sanoi eilen työviikon päätyttyä: "sä sovit niin hyvin tälle alalle, koitahan valmistua pian, jotta tää ala saa sun kaltaisen työntekijän" 😳😍
Tälläinen palaute saa kyllä mielen älyttömän hyvälle tuulelle ja tulee sellainen olo, että mä taidat tehdä jotain oikein, ehkä tää tosiaan on tavoittelemisen arvoinen asia, ehkä mä sittenkin pystyn tähän.
Ihan mahtavaa, että harjoittelussa on ollut ihania hetkiä ja onnistumisen kokemuksia! 😊🥳 Toivottavasti tulevat opinnot ja harjoittelut jatkuu samalla fiiliksellä. 🧡
VastaaPoistaKiitos paljon :)
PoistaToivon todella niin. Erityisesti odotan erikoistumisjaksoa jossa pääsen kunnolla tämän alan pariin perehtymään :) Sitä ennen täytyy koittaa kahlata nämä ei niin itseä miellyttävät osiot mitä seuraavaksi on tulossa. Lääkelaskuja odotan kyllä innolla :D
Ootpa saanut ihanaa palautetta harkassa! <3 Ne jää pitkäksi aikaa mieleen ja vahvistaa myös ammatillista itsetuntoa jo opintojen aikana. :)
VastaaPoistaKyllä, näin tekee ^_^ olen ollut onnekas kun olen saanut tuollaisen harjoittelupaikan ja työporukan, joka kyllä motivoi jatkamaan alaa ^_^
PoistaIhania kommentteja, tuollaiset piristää päivää ja saa jaksamaan hankalienkin vaiheiden ohi. <3 Mua osa oppilaista on joskus kommentoinu tyyliin "ope miks sulla on noin oudot vaatteet". :D
VastaaPoistaEikä mikä kommentti? :'D pitääkö kaikkien pukeutua samalla tavalla kuin joskus kivikaudella, samanlaiseen harmaaseen jakkupukuun :'D luulis, että nuoretkin olisivat vain mielissään kun heidänkin opettajiksi alkaa tulemaan persoonallisia ihmisiä :D
Poista