Tuleva vuosi

Vain yksi päivä jäljellä tätä kuluvaa vuotta, kunnes vaihtuu vuosi jälleen uudeksi. Uusi vuosi tuo tullessaan monille paljon lupauksia, uusia tavoitteita, uusia haaveita. Vanhan vuoden lähestyttyä loppuaan tulee monelle se hetkin kun katsahdetaan taaksepäin, pohditaan miltä mennyt vuosi näytti ja mitkä tunteet sieltä jäi päälimmäisenä mieleen. 

Omalla kohdallani ei taaskaan ollut kauheasti kehumista menneessä vuodessa. Yhteen muutto kumppanin kanssa uuteen asuntoon toi omat haasteet perheessämme, paljon on ollut kaikilla totuttelua uuteen elämään, uudenlaiseen arkeen ja ihan siihen, että sadaan meidän kaikkien tavat ja tottumukset edes jotenkin sulautumaan yhteen sopuisaksi arjeksi. Viime helmikuussa aloitettu opiskelu vei paljon itseltäni voimia ja aikaa, oli outoa kääntää omat aivot vastaanottavaksi uutta tietoa kohtaan, kun aiempi aivotyöskentely koostui lähinnä "mitä tänään syödään, paljon kello on, tarviiko hakea joku hoidosta, onko jo välipalan aika, tarviiko ruokakaupassa käydä jne...". 

Kaiken lisäksi menneisyys on edelleen jatkanut kiusaamista mielessäni. Pelkotiloista ja paniikkikohtauksista ollaan kärsitty ihan liian monta kertaa, keskustelemassa olen käynyt ammatti-ihmisen luona monet kerrat ja välillä on tuntunut siltä, että mä en hallitse elämääni ollenkaan ja olo on toisinaan ollut hyvinkin epätoivoinen ja synkkä "saanko itseäni enää koskaan korjattuakaan?"

Mutta jotenkin sitä on tullut aina silti vaan tavalla tai toisella tarvottua eteenpäin. 

Onnellisina asioina menneestä vuodesta voin sanoa suoriltaan sen miten onnellinen olen perheestäni 💗 Haasteista huolimatta tunnen onnellisuutta, että olen löytänyt aivan mahtavan kumppanin rinnalleni joka on jaksanut minua tukea menneiden käsittelyssä, seissy rinnallani vaikkei se hälle ole aina ollutkaan helppoa 💗

Olen myös onnellinen, että olen selättänyt opintojen ns.veemäisimmän vaiheen kunnialla läpi, vaikka sitä monet kerrat epäilinkin. 

Olen älyttömän tyytyväinen aloitettuun tatuointiprojektiini ja en malta odottaa sitä, että saan sen ensi kevään aikana valmiiksi 😊

Iloiseksi teki myös viikon kesälomareissu Viron puolella mieheni vanhempien luokse 💗

Myös käynti Vapriikin ritarinäyttelyssä oli upea kokemus. 

Toiveet tulevalle vuodelle 2022:

- Saan opintoni päätökseen ja mahdollisesti löydän hyvän työpaikan. 

- Toivon, että saamme hiottua arjen tasapainoon.

-Toivon että työskentelymme perhetyön kanssa kantaa hedelmää ja saadaan esikoisen oloa helpotettua arjessa.

- Terveyttä kaikille

- Toivon, että tulevana kesänä pääsisi käymään edes yhdellä keikalla tai vastaavassa elämystapahtumassa. 

- Toivon löytäväni edes vähän tasapainoa itseni kanssa, oppisin hyväksymään itseni tälläisenä kuin olen, löytäisin edes pienet jyväset itsetunnosta, joita voi sitten ajan kanssa kasvatella. Ennen kaikkea toivon voivani vielä jonain päivänä elää sellaista elämää, ettei minun tarvitse jatkuvasti pelätä ja miettiä jäänkö yksin, hylätäänkö minut, kelpaanko...

Onko teillä jotain tavoitteita ja toiveita tulevalle vuodelle? 

Hiljentyminen joulun viettoon

Viime viikolla minulla oli loppuarviointi viimeisimmästä työharjoittelusta ja perjantaina syyslukukausi tuli viimein päätökseen. Loppuarviointi sujui todella hyvin, sain täydet 5 arvioinnista (asteikolla 1-5) ja kehuja miten omatoiminen, positiivinen ja hyvin toimeen tarttuva työntekijä olen ja kuinka monet asiakkaat ovat jääneet kaipaamaan minua lähtöni jälkeen. 

Olen ollut nyt ns.joululomalla tämän viikon ja yksittäisiä päiviä viime viikolla. Minulla oli suunnitelmissa tehdä monenmoisia juttuja mitä ei koulukiireiden takia ole ehtinyt tekemään, mutta uupumuksen myötä tullut järjetön väsymys on vienyt voiton ja olenkin lähinnä vain nukkunut. Olen minä vähän ehtinyt myös joululahjoja paketoimaan ja jouluruuatkin on kaikki nyt ostettu, niin ei tarvitse enää kauppaankaan eksyä, vaan voimme hiljentyä joulun viettoon. 

Joululahjat olen tänä vuonna koittanut ostaa harkiten. Aikuisille emme ole oikeastaan ostaneet yhtään mitään, vaan tänä vuonna olen keskittynyt täysin lapsiin. Olen koittanut panostaa määrän sijaan laatuun ja toteuttamaan toiveet. Olenkin tässä mielestäni onnistunut melko hyvin ja onneksi muilta aikuisilta onkin tullut selkeät ja hyvät vastaukset kun olen lasten toiveita kysellyt. Vanhemman puolituisen lahjalistalla oli yksi erikoinen toive minkä halusin ehdottomasti toteuttaa. Hän nimittäin toivoi saavansa mämmiä. Kyllä, luitte oikein. Voitte vain kuvitella miten haastavaa oli tähän vuodenaikaan löytää mämmiä kaupasta 😅 Mutta löysin kuin löysinkin tämän ja täytynee vielä ottaa se pakkasesta sulamaan ja paketoida ennen aattoa. 

Olen muutenkin koittanut muutaman vuoden aikana muistaa ihmisiä materiaalin sijaan itsetehdyillä leivonnaisilla. Välillä toki tulee vastaan lahjaideoita, jotka sopivat saajalleen täydellisesti, mutta jos en keksi saajalle mitään annettavaa, olen pyrkinyt leipomaan itse jotain. 

Minkälaisia lahjoja te tykkäätte läheisillenne antaa? 😊

Toivotan teille kaikille oikein rentouttavaa, kiireetöntä ja rauhaisaa joulua ❤️

Jouluiset aatokset

 Jouluaattoon on enää 12 päivää. Paljon olen mielessäni jälleen miettinyt omia lapsuuden jouluperinteitä, perinteitä mitä ihmiset yleensäkkin jouluisin tapaavat toteuttaa ja koittanut myös miettiä millaiset jouluperinteet haluan omaan perheeseeni ottaa käyttöön. 

Perjantaina oli viimeinen työpäivä työharjoittelussa ja tein toiminnallisena tuokiona asukkaiden kanssa ison seinä "julisteen", johon keräsin myös asiakkaiden ajatuksia joulusta ja joulun vietosta. Paljon oli yhtäläisyyksiä näissä kokemuksissa ja ajatuksissa. Vahvana ikäihmisten keskuudessa oli se yhteen kokoontuminen, joulusauna, joulukirkko ja hautuumaalla käynti. Mutta kuten arvata saattaa, oli se myös yhtenä suurena haikeana tekijänä. Todella monen ikäihmisen silmät alkoivat kostumaan siinä kohti kun ajatukset siirtyivät siihen kuinka enää ei päästä viettämään niitä perheen keskeisiä jouluja, joko oman huonontuneen terveyden takia tai läheisten poismenon takia. Sain myös tähän julisteeseen muutaman ihanan lapsuusmuistonkin.

Kuva viimevuoden joulusta

 Millaisia muistoja itselläni on omasta lapsuudestani?

Muistan kinkun ja laatikoiden tuoksun, muistan lahjojen ja joulupukin tuoman jännityksen, joulupukin kuumalinja oli ihan ehdoton, lumiukko ohjelmaa unohtamatta. Muistan sen, kuinka meille kerääntyi aina mummut ja vaarit jouluaterialle ja viettämään iltaa. Se läheisyys ja yhdessä olo on jäänyt itselle vahvana muistona ja huomaan kaipaavani samaa tunnetta joka vuosi näin aikuisenakin. 💗

Toisen mummuni kuoleman jälkeen ja omien vanhempien eron jälkeen minulla kesti vuosia ennen kuin opin taas nauttimaan joulusta. Joulusta alkoi tulemaan iso stressi jonka ohi mennessä huokaisin helpotuksesta. 

Mummuni ja vaarini ostettua omakotitalon eläkepäivien viettoon, otimme tutun kokoontumisen jälleen käyttöön. Voi miten nautinkaan siitä kun sain viettää sitä päivää rakkaiden sukulaisten ympäröimänä. 

Se tapa jäi tosin omalta kohdaltani varsin lyhyeen, silloisen puolisoni takia. Hän ei voinut sietää ihmispaljouksia, hän alkoi olemaan todella kiukkuinen näistä perinteistä ja jossain vaiheessa itse koin, että riidoilta välttyäkseni oli parasta itsekkin luopua tästä perinteestä. 

Eron lähestyessä onneksi tajusin tarvitsevani näitä omia perinteitä ja aloin jälleen viettämään jouluja isovanhempieni tykönä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olenkin siellä aina yrittänyt olla paikalla. Tänäkin vuonna ajattelin joulun viettoa isovanhempieni tykönä mutta vallitseva koronatilanne huomioiden on turvallisempaa viettää joulut omilla tahoillamme. 

Kuva viimevuoden joulusta

Millaisia jouluperinteitä haluan itse luoda?

Haluan jatkaa sitä perinnettä, että jouluna oltaisiin perheenä yhdessä, vietettäisiin aikaa tehden jotain mukavaa yhdessä. Plussaa olisi jos voisimme tulevaisuudessa myös kerääntyä sukulaistemme kanssa, jotta se läheisyys ja yhteisöllisyyden tunne säilyisi. Haluan luoda perinteen siitä kiireettömyydestä ja stressivapaasta ajasta. 

Paljon toki on nyt sovitettavaa omien toiveiden ja kumppanin toiveiden kanssa. Toinen puolisko kun on tottunut siihen, että joulut vietetään yksin, hänen lapsuudessaan ei kovinkaan kummoisia perinteitä vaalittu, ainoa ero tavalliseen arkipäivään oli ruuan erilaisuus. Siinä onkin iso sovitteleminen miten otetaan huomioon molempien toiveet ja tottumukset ja millä saadaan luotua meidän perheelle yhteiset perinteet, jotta jokaisella meistä on hyvä olla. 💖

Ruuan kanssa koin muutama päivä sitten ahaa-elämyksen. Miksi minä ostan joka vuosi ne samat laatikot ja ruuat, joita kaikki, itseni mukaan lukien syödään pitkin hampain, VAIN siitä syystä, koska näin on aina tehty. Miksi ei voisi vaihtaa sitä totuttua perinnettä ja muovata omaan tyyliin sopivammaksi? Niinpä eräänä iltana pohdimme yhdessä perheenä, mitä haluamme jouluaattona syödä. Sillä ainoalla ehdolla, että mitään perinteistä nakkikastiketta ja makaronilaatikkoa ei saa ehdottaa 😁

Meidän jouluruoka koostuu tänä vuonna: Perunalaatikosta, itse tehdyistä lihapullista, uunilohesta, joulukinkusta, raikkaasta salaatista, keitetyistä kasviksista. Jälkiruuaksi vanhempi puolituinen ehdotti tonttukakkua ja pipareita. Piparit on ainakin järjestettävissä, tonttukakkua lupasin harkita 😅

Ajan myötä nähdään mihin meidän perinteet muovautuvat. 

Millaisia perinteitä teillä on ollut lapsuudesta? 

Oletteko itse muovanneet perinteet uusiksi aikuisiällä?