Jouluaattoon on enää 12 päivää. Paljon olen mielessäni jälleen miettinyt omia lapsuuden jouluperinteitä, perinteitä mitä ihmiset yleensäkkin jouluisin tapaavat toteuttaa ja koittanut myös miettiä millaiset jouluperinteet haluan omaan perheeseeni ottaa käyttöön.
Perjantaina oli viimeinen työpäivä työharjoittelussa ja tein toiminnallisena tuokiona asukkaiden kanssa ison seinä "julisteen", johon keräsin myös asiakkaiden ajatuksia joulusta ja joulun vietosta. Paljon oli yhtäläisyyksiä näissä kokemuksissa ja ajatuksissa. Vahvana ikäihmisten keskuudessa oli se yhteen kokoontuminen, joulusauna, joulukirkko ja hautuumaalla käynti. Mutta kuten arvata saattaa, oli se myös yhtenä suurena haikeana tekijänä. Todella monen ikäihmisen silmät alkoivat kostumaan siinä kohti kun ajatukset siirtyivät siihen kuinka enää ei päästä viettämään niitä perheen keskeisiä jouluja, joko oman huonontuneen terveyden takia tai läheisten poismenon takia. Sain myös tähän julisteeseen muutaman ihanan lapsuusmuistonkin.
Kuva viimevuoden joulusta |
Millaisia muistoja itselläni on omasta lapsuudestani?
Muistan kinkun ja laatikoiden tuoksun, muistan lahjojen ja joulupukin tuoman jännityksen, joulupukin kuumalinja oli ihan ehdoton, lumiukko ohjelmaa unohtamatta. Muistan sen, kuinka meille kerääntyi aina mummut ja vaarit jouluaterialle ja viettämään iltaa. Se läheisyys ja yhdessä olo on jäänyt itselle vahvana muistona ja huomaan kaipaavani samaa tunnetta joka vuosi näin aikuisenakin. 💗
Toisen mummuni kuoleman jälkeen ja omien vanhempien eron jälkeen minulla kesti vuosia ennen kuin opin taas nauttimaan joulusta. Joulusta alkoi tulemaan iso stressi jonka ohi mennessä huokaisin helpotuksesta.
Mummuni ja vaarini ostettua omakotitalon eläkepäivien viettoon, otimme tutun kokoontumisen jälleen käyttöön. Voi miten nautinkaan siitä kun sain viettää sitä päivää rakkaiden sukulaisten ympäröimänä.
Se tapa jäi tosin omalta kohdaltani varsin lyhyeen, silloisen puolisoni takia. Hän ei voinut sietää ihmispaljouksia, hän alkoi olemaan todella kiukkuinen näistä perinteistä ja jossain vaiheessa itse koin, että riidoilta välttyäkseni oli parasta itsekkin luopua tästä perinteestä.
Eron lähestyessä onneksi tajusin tarvitsevani näitä omia perinteitä ja aloin jälleen viettämään jouluja isovanhempieni tykönä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olenkin siellä aina yrittänyt olla paikalla. Tänäkin vuonna ajattelin joulun viettoa isovanhempieni tykönä mutta vallitseva koronatilanne huomioiden on turvallisempaa viettää joulut omilla tahoillamme.
Kuva viimevuoden joulusta |
Millaisia jouluperinteitä haluan itse luoda?
Haluan jatkaa sitä perinnettä, että jouluna oltaisiin perheenä yhdessä, vietettäisiin aikaa tehden jotain mukavaa yhdessä. Plussaa olisi jos voisimme tulevaisuudessa myös kerääntyä sukulaistemme kanssa, jotta se läheisyys ja yhteisöllisyyden tunne säilyisi. Haluan luoda perinteen siitä kiireettömyydestä ja stressivapaasta ajasta.
Paljon toki on nyt sovitettavaa omien toiveiden ja kumppanin toiveiden kanssa. Toinen puolisko kun on tottunut siihen, että joulut vietetään yksin, hänen lapsuudessaan ei kovinkaan kummoisia perinteitä vaalittu, ainoa ero tavalliseen arkipäivään oli ruuan erilaisuus. Siinä onkin iso sovitteleminen miten otetaan huomioon molempien toiveet ja tottumukset ja millä saadaan luotua meidän perheelle yhteiset perinteet, jotta jokaisella meistä on hyvä olla. 💖
Ruuan kanssa koin muutama päivä sitten ahaa-elämyksen. Miksi minä ostan joka vuosi ne samat laatikot ja ruuat, joita kaikki, itseni mukaan lukien syödään pitkin hampain, VAIN siitä syystä, koska näin on aina tehty. Miksi ei voisi vaihtaa sitä totuttua perinnettä ja muovata omaan tyyliin sopivammaksi? Niinpä eräänä iltana pohdimme yhdessä perheenä, mitä haluamme jouluaattona syödä. Sillä ainoalla ehdolla, että mitään perinteistä nakkikastiketta ja makaronilaatikkoa ei saa ehdottaa 😁
Meidän jouluruoka koostuu tänä vuonna: Perunalaatikosta, itse tehdyistä lihapullista, uunilohesta, joulukinkusta, raikkaasta salaatista, keitetyistä kasviksista. Jälkiruuaksi vanhempi puolituinen ehdotti tonttukakkua ja pipareita. Piparit on ainakin järjestettävissä, tonttukakkua lupasin harkita 😅
Ajan myötä nähdään mihin meidän perinteet muovautuvat.
Millaisia perinteitä teillä on ollut lapsuudesta?
Oletteko itse muovanneet perinteet uusiksi aikuisiällä?
Oi, kuulostaapa ihanalta nuo teidän jouluateria pohdinnat. 😋 Ja tuo tekemäsi juliste! ❤
VastaaPoistaKiitos paljon Pikku Prinssi <3 Toivottavasti vain muistan kaupassa ostaa kaiken oleellisen ja katsoa kauppalistaa, jotta kaikki tarvittavat tulevat sitten ihan oikeasti myös joulupöytään :D Mulla yleensä tuppaa kaupassa ajatukset harhailemaan niin että huomaan kotona puolien tarvikkeiden jääneen kauppojen hyllyille.
PoistaMielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus! Toivottavasti teille kehittyy perheessä ihanat yhteiset perinteet. 🧡 Minä kanssa haluaisin ehdottomasti vaalia lepoa ja kiireettömyyttä jouluna. Minua on ärsyttänyt ihan suunnattomasti se, miten usein sukujen nuorimpia aikuisia (joilla ei välttämättä vielä ole omia lapsia) velvoitetaan juoksemaan kaikki joulupyhät eri sukulaisten tykönä. Ensin aatoksi vanhemmille, joulupäivänä isovanhemmille ja tapanina vielä toisille isovanhemmille tai vaikka kummitädille. 🙄 Ja nämä suorittamaan painostetut tyypit on todennäköisesti ne, joilla on opiskelustressiä, osa-aikatyötä tai pätkätöitä uran alussa.
VastaaPoistaMä olen jo pari vuotta sitten todennut, että vietän mieluiten joulun ns. valitun perheen eli ystävien ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Sukulaisten moikkaaminen on ihan ok, jos se ei vaadi hirveää reissaamista. Leijonan suvulla on tapana kokoontua jouluaaton aamupäivänä joulupuurolle ja kuulemaan joulurauhan julistus. Sen jälkeen minä ja Leijona lähdetään kavereiden kanssa aikuisten jouluun eli alaikäisiä ei jouluillalliselle osallistu. 😊
Joo itsellä oli menneisyydessä juuri tuo tapa että aattona paahdettiin sukulaiselta toiselle tukka putkella ja joulurauhasta sekä stressittömyydestä ei ollut tietoakaan. Vaikka läheisiä onkin kiva nähdä mutta ei se autossa istuminen kyllä mitään herkkua ole. Toisaalta olen löytänyt tästä koronatilanteesta sen positiivisen puolen, että uskaltaa nykyisin paremmin sanoa ihmisille, että nyt ei jaksa/pääse tapaamaan. Tuntuu, että myös muiden hyväksyntä on kasvanut sitä kohtaan, että halutaan rauhoittua ja olla vain omalla porukalla.
PoistaSinun ja Leijonan joulusuunnitelmat kuulostavat todella mukavalta ja rennolta, juuri sellaiselta missä on mietitty mikä tuo itselle sen oikeasti hyvän ja levollisen olon. ^_^