Joulu

 Joulukuu alkaa olemaan taputeltuna ja uusi vuosi häämöttää jo kovaa vauhtia. Vielä en aio muistella tämän vuoden kulkua vaan palataanpa hieman siihen millainen joulu meillä tänä vuonna oli.

Me vietettiin se ihan oman perheemme kesken ja se tuntui hyvältä. Ei turhaa ajamisrumbaa, kiirettä, stressiä jne. 

Aamu alkoi katselemalla perinteisesti joulupukin kuumaalinjaa samalla aamupalaa syöden. Jouluruuat valmistuivat siinä hiljalleen jatkona ja kaikilla oli ihanan rauhallinen olo. 

Herkuteltuamme täyttävän jouluaterian, aloimme valmistautumaan ulkoiluun. Saimme onneksi hippusen luntakin, joten ei tarvinnut synkissä syysmaisemissa kulkea. Lapsilla oli hurjan hauskaa ja me aikuisetkin intouduimme leikkimään lasten kanssa kirmaamalla pitkin metsää heidän perässään. Täytyy tunnustaa, että olen todella huono heittäytymään leikkeihin. Kyllä minä lasten seurana olen ja autan heitä aina puistossa kiipeilyssä yms, mutta sellainen tietynlainen lapsenmielisyys puuttuu liian usein. Tätä puolta koitan harjoittaa itsessäni enemmän ja koitan jättää useammin sen tylsän aikuisen roolin taka-alalle. Olen aina sanonut, että haluan säilyttää itsessäni sen lapsenmielisyyden. Nyt kuitenkin olen sen taidon hukannut rankkojen vuosien aikana. Mutta hei, onneksi ei ole liian myöhäistä opetella asioita uudelleen 😀

Ulkoilun jälkeen meitä odottikin sisällä iloinen yllätys. Tontut olivat käyneet jättämässä meille pienen vihjeiden etsintä tehtävän, joista viimeisin vihje johdatti meidät lahjojen luo. Muksut olivat tästä ihan haltioissaan ja lahjoja alettiin kaivamaan isosta pussista todella täpinöissään. Muutaman lahjan jälkeen pienin totesi silmät selällään "miksi kaikki lahjat on Jusulle?" 😂 

Joulun ja lahjojen tuoma jännitys taisi olla liikaa tälle meidän pienimmälle, kun seuraava yö podettiinkin todella korkeaa kuumetta. Toivottavasti tästä ei tule joka vuotista perinnettä, nimittäin viime vuonna oli sama tilanne ja pienin oli aattona korkeassa kuumeessa. Itse olin pienenä aivan samanlainen. Jännitin kaikkia lomia ja kouluretkiä niin paljon, että ne jäivät minulta usein välistä kuumeen takia. 

Toivottavasti teillä on kaikilla myös ollut mukava joulu ❤️

Joulukuu

 Mulla oli ajatuksena tänä vuonna aloittaa blogijoulukalenteri. Olen aina ihastellut muiden bloggaajien joulukalentereita ja sitä panostusta mitä he ovat jaksaneet joka päivä tehdä päivittäisten postausten eteen. No niinhän siinä taas kävi, että tässä mennään jo viidennessä päivässä, enkä tänäkään vuonna saanut aikaiseksi kalenteria tehdä 🙈

No josko tänä jouluna ottaisin tavoitteeksi edes julkaista yhden postauksen joka viikko 😅 Se taitanee olla tarpeeksi realistinen tavoite minulle. 

Olenkin jo aiemmin kertonut siitä, etten ollut vuosiin jouluihminen. Nuorempana minua ahdisti joulu syvästi, koska jouluun oli liitettynä niin paljon ikäviä muistoja: mummun kuolema, vanhempien ero, humalaiset sukulaiset... Vasta omien lasten myötä olen saanut pikkuhiljaa kerättyä sitä jouluintoa takaisin mieleeni. On ihanaa nähdä kun esikoinen on ihan täpinöissään joulukoristeiden ja tonttujen ilmestyessä sisustukseen. Pienempi kiikuttaa päivittäin tonttuja ympäri huushollia ja pikkuautojakin on kuusesta yhden jos toisen kerran löytynyt. Lahjatoivelistatkin on lähetetty joulupukille ja etenkin esikoisella se oli melkoisen pitkä 😂

Joulun vietto itsessään tapahtuu tänä vuonna ihan vain omalla porukalla. Vaikka viime vuonnakin joulun vietto sujui hyvin exmiehen, exanopin ja nykyisen mieheni kesken, koen tänä vuonna tarvitsevani nyt omaa rauhaa ilman kenenkään passaamista. Toki haluan omalle perheelle jouluruuat järjestää jne, mutta on se aina vähän stressaavaa kun kylään tulee muitakin, vaikka he kuinka sanoisivatkin ettei heidän takiaan tarvitse hössöttää. Itseeni kun on ohjelmoituna liian vahvasti tietynlainen miellyttämisen tarve. Tätä piirrettä koitan opetella hillitsemään ja opetella ennenkaikkea sen, että välillä on oikeesti ok alisuorittaa ja on ihan ok jossei kaikki oo aina vieraiden aikana tiptop. 

Viimeksi lapsia viedessä tapaamaan isäänsä, kerroinkin hälle suoraan, että tänä jouluna jos hän haluaa lasten kanssa aikaa viettää, saa sen itse järjestää joko aaton aattona tai joulupäivänä. Tästä hän hieman oli nyreissään, mutta ymmärsi onneksi sen että itse tarvitsen nyt oikeesti sitä rauhoittumista. Syksy on ollut tarpeeksi rankka, joten nyt olen suonut itselleni tässä asiassa luvan olla itsekäs. 

Piirsin lastenhuoneen ikkunaan jouluisen kuvan ikkunatussilla

Monessa blogissa ollaan myös pohdittu joululahjatoiveita ja monesti lukijoiltakin ollaan kyselty, mitä kukakin toivoo. Tähän kysymykseen en ole pitkiin aikoihin osannut vastata mitään. Olen onnellinen jos saan edes sen suklaalevyn. Tänä vuonna toivon mukavan ja rauhallisen joulun hyvällä ruualla, rennolla oleilulla, nauttia siitä lasten ilosta kun availevat paketteja, käydä tallustelemassa hetken ulkosalla. Toivon myös ettei kukaan olisi tänä jouluna kuumeessa kuten edeltävänä jouluna pienin oli niin kipeenä, ettei edes kuumeeltaan jaksanut lahjoistaan innostua :( 

Ryhmä Haulla ollut näköjään astetta haastavampi pelastusoperaatio kun on autokin päätynyt joulukuuseen.

Mitä joulusuunnitelmia teillä on?