Lomafiiliksiä

Olen ollut nyt kolme viikkoa lomalla ja ajattelin tulla kertomaan vähän fiiliksiäni siitä miten aika on mennyt. 

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, minulla on kuitenkin muutama kesäkurssi tässä tehtävänä ja olenkin niitä vähän saanut eteenpäin. En toki niin paljoa kuin oli aiemmin suunnitelmissa sillä uupumus otti todenteolla vallan ja ensimmäinen loma viikko menikin täysin sohvalla makaessa. Perinteiseen tapaani stressin helpottuessa iski minulle voimakas flunssa, enkä jaksanut tehdä yhtään mitään. 

Viime viikolla aloittelin vähän kouluhommia mutta aurinkoiset ilmat eivät ihan hirveästi motivoineet. Olenkin paljon viettänyt aikaa ulkona. En tiedä onko syynä kevään stressi vai uusien ehkäisypillereiden vaikutus, mutta painoni on noussut talven aikana jonkun verran mikä on tuonut paljon myös kehoahdistusta. Päätin nyt loman kunniaksi ottaa härkää sarvista kiinni ja aloitin taas säännöllisen liikunnan ja samaan konkurssiin olen myös alkanut tarkkailemaan paremmin mitä suuhuni laitan. Koulussa käydessä syyllistyin paljon karkkien syöntiin, joka varmasti on ollut myös osasyy painon nousuun. Olenkin nyt ollut 3 viikkoa syömättä karkkia ja lisännyt todella paljon kasvisten määrää ruokavaliossa. Huomaan oloni parantuneen huimasti, en koe enää jatkuvaa turvotusta ja huonovointisuutta. Alan olemaan myös energisempi. Hyvällä pohjalla ei vielä kuitenkaan olla. Huomaan edelleen, että uupumus ottaa liian helposti valtaa ja saatan triggeröityä todella pienistä jutuista, jotka saavat minut pois tolaltaan. Mutta tiedostan itse nämä ongelma kohdat ja työstän niitä päivittäin mielessäni ja toivon, että tässäkin kohtaa vanha sanonta pitäisi paikkaansa "aika parantaa haavat". 

Viime viikonloppuna satiin arkeemme hieman vaihtelua, sillä isäni kutsui meidät veneilemään. Voi miten piristävä reissu se olikaan. Kävimme huristelemassa Näsijärven upeissa maisemissa ja Muroleen kanavalla kahveella ja jäätelöllä. Takaisin tulomatkalla pysähdyimme eräälle saarelle ja sen rantaan uimaan. Vesi oli vielä melkoisen viileää, mutta sain kun sainkin kastettua talviturkkini. Voi että miten vesi onkaan rauhoittava elementti. Sanoinkin tämän jossain vaiheessa ääneen ja oli todella mieltä lämmittävää kuulla, kuinka isänikin ajatteli täysin samalla tavalla. Olenkin tässä muutaman vuoden aikana paljon pohdiskellut tapojani, mieltymyksiäni ja niitä on ollut todella mielenkiintoista verrata omiin vanhempiini ja isovanhempiini ja huomata yhtäläisyyksiä. 

Tein myös tällä viikolla yllättävän tempauksen. Minä luin kirjan loppuun :'D 

Monellekkaan moinen ei varmasti olisi mikään saavutus, mutta minulle se oli. Olen kyllä nuorena ollut kovs lukemaan. Yhden kesän aikana saatoin lukea helposti usean kymmenen kirjaa, mutta en ole vuosiin enää kyennyt lukemaan yhden yhtäkään kirjaa. Aina kun olen yrittänyt lukea kirjaa, on se jäänyt kesken heti 20 sivun jälkeen, en ole pystynyt keskittymään. Nyt kuitenkin pakotin itseni yli tuosta luovutusrajasta ja aloinkin viimein pääsemään kiinni kirjan maailmaan ja lopulta huomasin ilokseni että minulla onkin tämä taito vielä tallella. Minä pystyn uppoutumaan siihen maailmaan jos vain kovasti yritän ja vitsi miten heinolta se tuntuikaan, kun sain viimeisen sivun luettua, sain selville mihin tarina johti ja mihin se siltä osin päättyi. Toivon todella, että saan nyt ylläpidettyä tätä alkavaa kipinää kirjoja kohtaan ja onnistun pääsemään sisään uusiin maailmoihin ja uusiin tarinoihin. 😊

Siitä puheenollen, suosittelen tätä kirjaa suuresti myös muille jotka tykkäävät jännityksestä ja rikossarjoista: 

Vielä olisi viikko jäljellä siihen, että muukin perhe aloittaa kesäloman. Mies tosin karkaa jälleen ennen juhannusta lähes viikoksi Savoon kavereitaan tapaamaan, mutta sen jälkeen meillä onkin paljon perheen keskeistä aikaa. Toivottavasti keksitään jotain pientä puuhaa tai reissua kesäksi 😊

Mukavaa viikonloppua kaikille ❤️

Bye bye 2017..EI TUU IKÄVÄ!!!!

Jos sitä ehtisi rustaamaan vuoden ensimmäisen postauksen??

Vuosi se sitten taas otti ja vaihtui seuraavaan. Viime vuonna tuli ärsyttävän vähän kirjoiteltua blogin puolelle ja toivon, todella että saisin tähän asiaan nyt tänä vuonna huimaa parannusta. Kun muistelen viime vuotta, nousee päällimmäisenä mieleen suomeksi sanottuna suuri vitutus ja ahdistus. Viime vuosi meni 95% vain selviytymiseen päivästä toiseen ja en tottapuhuakseni edes ymmärrä miten olen siitä näinkään hyvin selvinnyt. Viime kevät oli tähän astisista ehkä sitä rankimmasta päästä. Uusi työ vei ihan totaalisesti mehut omasta jaksamisestani. Oli niin paljon uutta opittavaa ja ei oikeastaan ketään keltä kysyä. Jouduin joustamaan ja venymään yli oman jaksamiseni ja lopulta oltiinkin siinä pisteessä, että löysin itseni Tayssista makaamassa vakavassa keuhkokuumeessa. Tulehdusarvoni huitelivat likempänä 400 ja oli suoranainen ihme, että olin edes siinä kunnossa missä silloin olin. Makasin osastolla täyshoidossa miltein viikon, jonka jälkeen pääsin jatkamaan paranemisprosessia kotiin. Tuolloinen esimiehenihän soitti minulle ja vihjasi työsuhteeni olevan vaakalaudalla tämän sairastumiseni takia ja tivasi viellä, että olenko usein näin kipeänä ja mistä taudin olin saanut... Stressihän siitä jatkoi kasvamistaan ja pelko työsopimuksen purkamisesta oli läsnä koko ajan. Jollain lailla selvittiin heinäkuuhun asti, jolloin minulla alkoi 1kk palkaton kesäloma. Vaikka rahan käyttöä joutui miettimään ekstra tarkkaan, toi se kaivatun hengähdyshetken itselleni.

Kevät oli myös perheessä todella uuvuttavaa ja raskasta aikaa. Julius aloitti päivähoidon perhepäivähoitajan luona, joka onneksi lähti sujumaan oikein hienosti alusta asti. Mutta toi myös mukanaan ne ihanat sairastelemiset, jotka helpottivat vasta muutaman kuukauden jälkeen. Yöt valvottiin ja kukuttiin pienen potilaan kanssa joka verotti jaksamista entisestään. Mies purki omaa ahdistustaan ja stressiä viinan latkimiseen  (tulipahan sekin nyt myönnettyä ääneen..), joka taas lisäsi vielä entisestään omaa työ- ja stressi taakkaa entisestään. Olo oli koko ajan niin uupunut ja yksinäinen. Keväällä mietimme ihan tosissamme eri osoitteisiin muuttamista. Mies ei jaksanut nalkuttavaa vaimoa ja itse en jaksanut puolestaan sitä, että omalle kontolle jäi lähes 100% kodin hoito, lapsen hoito, koiran hoito..Olisi pitänyt jaksaa kaiken sen hullunmyllyn keskellä vielä olla toiselle se kantava tukipilari..Taikuri joka muuttaa hänen elämänsä kuin taikaiskusta jälleen hyväksi, aurinkoiseksi ja murheettomaksi, saamatta kuitenkaan itse mitään takaisin. Välillä oli itsellä jopa sellaisia päiviä, että mietin ihan tosissani jonnekkin terapiaan menoa, kun alkoivat taas tutut elämänpäättämis ajatukset käväisemään mielessä.. Täytyy sanoa, että jos tota ihanaa reilu 1-vuotis palleroa ei elämässäni olisi, niin en tiedä missä nyt olisin.

No tosiaan kesäloma toi kaikille meille hengähdyksen arjen stresseistä ja elämä alkoi viimein näyttämään hyvinkin valoisalta. Jokin mielenhäiriö siinä onnen huumassa iski ja päätimme antaa toiselle lapselle mahdollisuuden tulla, jos on tullakseen. No hänhän päätti tulla ihan samointein. <3
Alkoi syksy, arkeen paluu ja uudet stressit. Vanhat ongelmat palasivat kuin bumerangin lailla takaisin, ja mikä parasta, minä siinä samalla vankasti raskaana!! Hip Hei!!
En ole osannut nauttia tästä nykyisestä raskaudesta oikeastaan ollenkaan, kun aikani on mennyt kotoasioista murehtimiseen, taisteluun kumppanin alkoholismia vastaan, töissä selviytymiseen jne... Lisäksi pelko tämän lapsen menettämisestä nousi järjettömän voimakkaana pintaan. Alitajuisesti varmaan ajattelin koko ajan hyvän kaverini kokemia 2 keskenmenoa ja ajattelin tietysti automaattisesti, että näin tulee minullekkin käymään (älkää kysykö millä logiikalla..?) ...
Jaaaaaaaaaaaa kun stressi käy jälleen tarpeeksi suureksi, niin tiette miten siinä kohdallani käy.. Vanha tuttu keuhkokuumehan se sieltä taas lipui elämääni riemastuttamaan olemassa olollaan... heh heh... Tällä kertaa en tehnyt ennätystä tulehdusarvoissa, vaan jäivät keväisestä vain puoleen n.200 :`D
No, siitäkin on selvitty, minä sekä vauva.
Kumppanikin tajusi parin ylilyönnin jälkeen, ettei hänen juomisensa voi jatkua näin ja hän jätti nyt vallan kirkkaat pois. Olen tästä oivalluksesta enemmän kuin onnellinen. Toki työsarkaa on vielä asian tiimoilta paljon, mutta parempaan suuntaan ollaan ehdottomasti menossa. Lisäksi hän sai puhuttua pomonsa kanssa töihin liittyvät ongelmakohdat ja nyt vain odotellaan, josko muutosta tulisi sinnekkin puolelle, mikä vähentäisi stressiä entisestään. :)

Loppuun voisin listata vähän noita muutamia positiivisia asioita menneestä vuodesta ja toiveita tulevalle vuodelle:

*Pikkumies <3 Kyl se vaan se oma laps osaa tuoda sen ilon niihin synkkiinkin päiviin. Uudet taidot, joita hän oppii koko ajan, se kun edes hän tulee kurjana päivänä näyttämään kuinka tärkeä hälle olen <3 Ei voi olla hymyilemättä kun toinen laulaa aamutuimaan pinnasängyssä "ihhahhaa ihhahhaa, hepohirnahtaa-laulua", tai tekee jotain todella odottamatonta ilmein tai elein. Ja puhumaan opetteleva taapero vaan on jotain niin parasta, että siitä on saatu monet naurut.

*Kesäloma  Oli ihanaa nauttia kerrankin kiireettömyydestä, aikatauluttomuudesta ja päästä käymään kavereiden luona kylässä ja kokemassa uusia juttuja, kuten Kiviniityn eläinpiha ja Leon leikkimaa.

*Uusi raskaus  Vaikka onkin ollut pelon ja huolen täytteistä koko raskausaika, olen silti järjettömän onnellinen ja kiitollinen tästä tulevasta uudesta perheenjäsenestä. Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti ja saamme terveen ja hyvin voivan pojan huhtikuussa syliimme <3

*Työ  Edellinen esimies irtisanoutui työstänsä ja olen saanut uuden esimiehen, joka on entuudesta tuttu. Hänen ansiostaan työstressi on puolittunut huomattavasti ja ehkä tuo tuleva äitiyslomakin on helpottanut oloa, kun tietää, ettei tarvitse kuin vähän aikaa enää pinnistellä. Lisäksi saamani kiitos asiakkailta on nostattanut mielialaa ja työmotivaatiota entisestään.

*Rakkaat läheiset: Kiitos että olette jaksaneet tukea ja tsempata tänä vuonna. Kuunnella kun on ollut tarvetta tulla kuunnelluksi <3 Erityismaininta ja kiitos/arvostus lähtee rakkaalle Mummulleni <3 <3 sinne on aina hyvä mennä kun alkaa ahdistus nostamaan päätään <3 Mummu on aina ollut tukenani ja turvanani elämäni myllerryksissä ja hänen kokemuksistaan saan voimaa ja mikäs sen parempi tukija on kuin se joka omaa samat kokemukset ja samat elämänarvot <3 Toivottavasti voin olla myös hälle tarvittaessa yhtä suuri apu ja tuki <3
Toinen eritysmaininnan omaava ihminen on rakas ystävä-kirjekamu Nänni <3 Kiitos että olet jaksanut myös kuunnella ainaisia tilityksiäni ja olet jaksanut piristää jutuillasi <3 Läsnäolosi on ollut korvaamatonta vaikka välimatkaa meillä onkin kevyet 450km <3

*Toiveet vuodelle 2018
Toivon todellakin stressivapaampaa vuotta. Sitä että aikaa jäisi joskus huolehtia myös itsestään, omasta jaksamisestaan ja ehkä jopa harrastaakkin jotain. Toivon että saadaan aviomiehen kanssa ongelmat selätettyä ja tasapaino tänne perhe-elämän pyörittämiseen <3 Toivon, etten tuntisi oloani niin yksinäiseksi, vaan sitä että joku oikeasti välittää, haluaa auttaa, olla tukena.. tuntea kuuluvansa porukkaan. Toivon terveyttä itselleni ja kaikille muillekkin läheisille ja tutuille. Toivon että pystyisin nauttimaan viimein kunnolla tästä uudesta raskaudesta ennen kuin se on vallan ohitte... Eikä uudet kokemukset ja ihmissuhteet ole koskaan pahitteeksi elämään. Ennenkaikkea toivon onnellisuutta <3


p.s.täyte kuvat tulee joskus jälkeen päin jahka jaksan niihin paneutua. Nyt saatte tyytyä pelkkään puuduttavaan pitkään tekstiin ;)

-Toivottavasti teidän muiden vuosi on lähtenyt rullaamaan hyvin :) <3

Kaapista ulos

On tässä jo tovin pitänyt tulla kirjoittelemaan tänne mitä meidän perheelle nykyisin kuuluu. Arki pyörii melko pitkälti työpainotteisesti, tuntuu ettei töiden jälkeen aika riitä enää mihinkään, jaksamisesta puhumattakaan. Eikä tämä synkeän sateinen syksy ole helpottanut tätä tunnetta sitten millään muotoa. Pikkumies täytti nyt eilen 1 vuotta ja 8 kuukautta, sanoja opettelee hurjaa tahtia, lähes päivittäin tulee jotain uutta ja kommunikointi hänen kanssaan helpottuu päivä päivältä enempi ja enempi. Toki eleistä on hänen tarpeitaan oppinut jo tulkkaamaan pienestä asti, mutta on se aivan eri kuulla suoraan mitä toinen haluaa, näkee tms., kuin että yrittäisi yhden 10 minuuttia arvuutella kaikki maailman mahdollisuudet lävitte =D Poika myös viihtyy todella loistavasti päivisin hoidossa ja onkin melkoisen väsynyt pakkaus kotio päästessään. Parisuhde meillä miehen kanssa menee melkoista vuoristorataa, tosin tasaista se ei ole meidän suhteessa koskaan ollutkaan  =´D  Ehkä vähän paremmin on jälleen alkanut menemään pienten kriisinpoikasten jälkeen! Toivottavasti tilanne hyvänä pysyy myös jatkossakin.

Tämä syksy on myös itselleni ollut äärimmäisen uuvuttava. Työstressin, ankean syys-sään ja pienten flunssakausien lisäksi jaksamistani on rokottanut valtaisasti muuttunut elämäntilanteeni:

Jep! Pikkukakkonen ilmoitti tulostaan jo elokuun puolissa välin. Huomenna vaihtuu 14 viikko ja tämän pikkuihmisen laskettu aika on näillä näkymin 22.4.2018. <3  Väsymys on ollut valtaisa koko tämän raskauden ajan ja tuntuu, että olen jatkuvasti muutenkin pienessä tai isommassa flunssassa mikä ei oloa helpota ollenkaan. Lisäksi olen ollut tämän uuden tulokkaan kanssa koko ajan enempi varpaisillani, kuin mitä ensimmäisen kohdalla. Syy tähän taitaa olla rakkaan ystäväni kokema oman vauvansa menetys, joka tapahtui vain muutama päivä sen jälkeen kun olin oman plussa testini tehnyt! Se järkytti mieltäni todenteolla ja en jotenkin ole osannut nauttia tästä uudesta tilanteestani juuri ollenkaan. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut kertoilemaan sukulaisille ja tutuille, facebookissakin uskalsin viime viikolla julkaista tämän yllä olevan kuvan. Ensiviikolla olisi tarkoitus yhdelle esimiehelleni kertoa asiasta ihan vain senkin takia kun joudun neuvolalääkäriin menemään työaikana, joka vaatii sijaisen ottamisen työpisteelleni. Muuten olenkin onnistunut kaikki pari ensimmäistä neuvolakäyntiä varaamaan sillain, ettei ne ole työtäni häirinneet. Väsymyksen lisäksi minua on nyt poikkeuksellisen paljon vaivannut iskiaskivut ja paljon voimakkaammat liitoskivut, kun mitä esikoisestani oli. Orastavaa tyttöaavistelua olisi mielen päällä, mutta saa nyt nähä muuttuuko aavistelut viellä ja näkyykö joulukuun seulontaultrassa kumpaa sukupuolta masuvuokralainen edustaa!!  Ai niin, mutta eihän nykyään ole enää tyttöjä ja poikia, on vain sukupuolettomia ihmisiä  =`D 

Jeps jeps.. Sellaista tänne tänään :) Mitäs teille kuuluilee? <3

lomalomalomaloma...on ohi

Aloitin nykyisessä työssäni työskentelyn vuonna 2016 joulukuussa, joten kesälomaa minulle ei juurikaan ehtinyt kertymään tälle kesää. Otin kuitenkin melkoisen riskin taloudelliseen tilanteeseemme ja anoin kokonaisen kuukauden lomaa. Työpisteeni oli tuon ajan jokatapauksessa kiinni ja työpisteestä toiseen pomppiminen koko kesän ajan aiheutti pientä stressin poikasta mieleni sopukoihin, joten päätin ottaa palkatonta lomaa. Lisäksi poikamme olisi joutunut menemään varahoidon varahoitoon, niin senkin vuoksi katsoin paremmaksi jättäytyä kotiin koko heinäkuuksi.
Aloin säästämään tätä tilannetta varten jo sivuun pitkin kevättä ja nuukalla budjetilla kun meni, niin hyvin selvittiin :)  Varasin lisäksi heti loman alkuun kirppispöydän itselleni, niin on tavaran menekin myötä tullut myös ns.ylimääräistä rahaa käytettäväksi :)  Tänään se arki sitten alkoi ja voin sanoa, etten millään olisi tohtinut töihin palata, varsinkin kun nuo rakkaat mieheni jäivät kotiin nukkumaan <3 Mutta pakkohan sinne arkeen on joskus palata :) Ainakin kun sitä lottovoittoa ei vieläkään ole kohdalle osunut =D
Mites se loma meillä sujui?
 

Ensimmäisellä viikolla käytiin isäni tykönä viettämässä kokonainen päivä. Aamusta kävimme hakemassa peräkärryllä hiekkalaatikko vermeet Bauhaussista, jonka jälkeen suuntasimme isäni tykö, omalle synnyinkodolleni <3 Poika nautti suuresti vaarin kanssa vietetystä päivästä ja oli innoissaan kun pääsi trampoliinille pomppimaan :D Itsekkin nautin synnyinkodossa vietetystä päivästä! On se koti aina koti, vaikka sieltä pois onkin muuttanut jo 9 vuotta sitten. Seuraava päivä kuluikin vallan hiekkalaatikkopohjan mylläyksessä ja hiekkalaatikon kokoomisessa, sen mitä sitä nyt pystyi tekemään pojan kanssa leikkien ohella :) Viikko sisälsi kokonaisuutena paljon ulkona olemista, yhdessäoloa, kirppispöydän huoltamista ja vähän kotitöitäkin siinä ohessa :) Oli ihanaa kun oli kerrankin aikaa tehdä kertyneitä rästihommia ihan rauhassa :)

Toinen viikko käynnistyi myös oikein lupaavasti. Sovimme ystäväni kanssa treffit Kiviniityn kotieläinpihaan. En ole paikassa koskaan käynyt, mutta pidin siitä oikein kovasti. Alle 90cm lapset pääsevät sisään ilmaiseksi ja aikuinen maksoi sen 10€, että sopi ihan hyvin meidän loma budjettiin :) Paikka oli yllättävän kookas ja tarjosi paljon nähtävää ja touhuamista kaiken ikäisille. Eläimiä oli laidasta laitaan aina perinteisistä kaneista aina poroihin ja strutseihin saakka. Alue oli hyvin viitoitettu ja helppokulkuinen ihan pelkillä matkarattailla työnnettynäkin. Saatavilla oli myös sellaisia vedettäviä muksukärryjä perheen pikkuväkeä varten :) Alueella oli paljon nuotiopaikkoja, jossa pystyi nauttimaan omia eväitä, siellä oli pomppulinnoja, polkuautoja ja sähkömönkijöitä, leikkipaikka keinuineen ja liukumäkineen! Oikein mukava kesäpaikka tämmöisen miltein 1 ja ½ vuotiaan taaperon kanssa ja varmasti tulemme käymään tuolla toistekkin jahka Julius kasvaa isommaksi :)

Kävimme myös samalla viikolla serkkuni ja Juliuksen pikkuserkun kanssa Lielahdessa, Tampereen kupeessa sijaitsevassa Leo`s leikkimaassa ensimmäistä kertaa. Paikka on kuin Hoplop, siellä pääsee kiipeilemään ja laskemaan liukumäkeä. Hinta ei tuollakaan ollut todellakaan paha. Vanhemmilla oli vapaapääsy ja alle 2 vuotiaat pääsevät vain 8€ hintaan! Edullinen huvittelu muoto siis tämäkin! :) Voi meidän jätkän silmiä kun ne levisivät kuin lautaset sinne päästessämme. Hän ei oikein tiennyt minne olisi ensimmäisenä kirmannut. Alueella oli eritetty pieni osio taaperoille, mutta ei tämä meidän seikkailunhaluinen pikkumies malttanut siellä kauaa pysyä. Siinä olikin tällä mammalla tekemistä pysyä perässä :D Kiivettiin me yhden ison liukumäen päälle yhdessä ja laskettiin yhdessä alas sieltä. Kyllä uni maitoi tämän päivän jälkeen =D

Saman viikon viikonloppuna vietettiin myös pikkusiskoni 7 vuotis syntymäpäiviä. Oli mukavaa päästä vähän laittautumaan enempi taas pitkästä aikaa ^_^

Kolmas viikko tuli aika pitkälti möllötettyä kotosalla. Käytiin me yksi päivä viettämässä omien isovanhempieni tykönä, josta nautin taas suuresti! <3 Myös mieheni aloitti oman lomansa tällä viikolla, joten oli melkoisen harvinaista, kun olimme koko poppoo samaan aikaan niin paljon kotosalla :)

Viimeisen lomaviikon alettua alkoi jo mieleni sopukoihin hiipiä ahdistus siitä loman loppumisesta ja töihin paluusta. Päätin kuitenkin koittaa ottaa tästä viellä kaiken ilon irti ja saada mahdollisimman paljon tehtyä sellaista mitä normaali arjen kiireessä ei niinkään ehtisi. Kyytiä sai ruokahuoneen vanha kaapin rotisko. Tästä taioimme hyllyt yläkerran aulan yhdelle seinälle jonka minä tapetoittin kauan kauan sitten ostamalla alelaari tapetilla :) Liisteritkin oli jäämistöä makuuhuone remontista, elikkä tällekkään remontille ei tällä hetkellä tullut euroakaan hintaa :) Taas kannatti hamstrata alelaareista tapettia ja säilyttää sitä nurkissaan vuosi tolkulla :`D

Kävin myös tapaamassa ystäviä, pääsin jopa viettämään päivää ihan vain itsekseni, jonka urhoollisesti kulutin kiertelemällä tampereen kirppareita ja kauppoja! Jotain pirntä tarttui myös mukaani ja niistä kerron jossain toisessa postauksessa :)
Kaiken kaikkiaan loma oli oikein onnistunut ja toiminnan täytteistä! :)

Jullen kuulumiset

Ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa mitä meidän perheen tuoreimmalle tulokkaalle kuuluu:

Meidän pieni peikkopoika täyttää huomenna jo hurjat 9kk. Aika on kulkenut kuin siivillä ja kaihoisasti olen välillä poikaa seuraillut ajatuksin "missä välissä joku vaihtoi pienen vauvani jo noin isoon poikaan?".

Hän nousi tässä muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan. Poika päätti samalla repäistä oikein kunnolla ja kiipesi samalla kertaa puisen jakkaran päälle pönöttään! Siitä lähtien meno onkin äitynyt melkoisen hurjaksi. Koko ajan pitäisi kiivetä jonnekkin ja jokapaikkaan meinataan nousta seisomaan. Huuto alkaa heti kun ei johonkin pääse tai uskalla jotain vasten nousta. Usein meiluisat kiipeilykohteet ovat mahdollisimman kiikkeriä tai vaarallisia kohteita kuten keinutuoli, sohvan selkänojalle kiipeäminen..suorat seinät josta ei saa otetta jne.. Jos ennen sai olla valppaana tuon pojan kanssa, niin nyt tuntuu että se valppaus on vain tuplaantunut! Meillä kun tuo turvallinen laskeutuminen tuntuu olevan yhtä tuttu juttu kuin heprean kieli..Nyt sitä valppautta todellakin vaaditaan. 

Uusia hampaita ollaan tässä jo tovin tehtailtu ja niitä onkin suussa jo yhteensä 5 kpl. Lempi puuhaa kiipeilyn lisäksi on syöminen, pureminen, sähköjohtojen tutkailu ja maistelu (irrallisten kännykänlatureiden), ovien heiluvuuden tutkailu, peilikuvalle ja kaikille muillekkin heiluttelu, koiralle komentelu ja uinti. Inhokkeja on naaman pyyhkiminen, tumppujen laitto, inhoaa kun kielletään jotain, ei tykkää banaanista, eikä tavallisiin hiutaleihin keitetystä puurosta.
Julius on luonteeltaan hyvin tarkkaavainen poika, tutkailee kaikkea ja kaikkia todella tarkkaan, selkeästi miettii asioita pitkän tovin ennen kuin toteuttaa jonkun uuden jutun. Tämä ilmenee myös vieraampien ihmisten kohdalla ja vieraammissa paikoissa! Ensin tutkaillaan otsa kurtussa ja kun ollaan aikamme tuumailtu, innostuu vasta sitten. Pääsääntöisesti on todella aurinkoinen poika joka harvemmin ilman syytä rätyää. Ilmottaa kyllä määrätietoisesti jos ei jostain pidä. On myös luonteeltaan melkoinen kujeilija. Esimerkiksi viime yönä heräsi huutamaan ja minä päätin olla reagoimatta huutoon millään tavoin, josko siitä rauhottuisi itsekseen. No sitten kuulen kuinka hän lyö päänsä pinnasängyn pinnoihin ja huuto vain yltyy. Heti kun saan peiton pois päältäni ja valmistaudun lohduttamaan poikaa, alkaa sellainen naurun räkätys että! :`D Äiti meni täysin lankaan pojan jekkuihin! Hänen ilmeestään huomaa myös kun jotain jäynää on kehitteillä!
Voin vain kuvitella millainen poika hänestä vielä tuleekaan!

Päivät meillä menee oikein leppoisasti, aamulla heräillään siinä 8 paikkeilla.. Yleensä herään itse siihen kun klo.6 aikaan viereeni nukkumaan tullut poika alkaa hypistelemään naamaani tai tuijottaa noin 5cm etäisyydeltä suoraan silmiini ja räväyttää leveän hymyn kun huomaa minun aukaisevan silmäni. Siinä sitten lampsimme alakertaan ja minä alan laittamaan meille aamupalaa, pojan leikkiessä olohuoneen lattialla. Syödään rauhassa aamupala ja sen jälkeen leikitään, tutkaillaan asuntoa, kiipeillään jne.. syödään ruokaa noin klo 11 paikkeilla jonka jälkeen ulkoillaan tai jatketaan leikkejä. Noin klo 1 paikkeilla aletaan vetäytymään päikkäreille! Päikkäreitä nukutaan millon minkäkin verta, aina siitä 20minuutista siihen reilu tuntiin. Sen jälkeen syödään taas, leikitaan/käydään pihalla, riippuen ihan siitä ollaanko vielä käyty ulkona vai ei. syödään taas.Toisille päikkäreille hakeudutaan viimeistään siinä klo.17. Tämän jälkeen leikitään ja ilta puuroa syödään siinä klo.19-19.30. noin klo 20 aletaan vaihtamaan yötanttua päälle, pesut yms ja nukkuun menäänn siinä 20.30-21.
Väliin päivämme sisältää kaupassa käyntiä tai ystävien luona kyläilyä. Lauantai aamuisin meillä alkaa puoli 9 vauvauinti.

Sellaista tänne kuuluilee meidän pienelle miehelle :)