"Tasavertaisessa suhteessa on turvallista syventää omaa itsetuntemusta.
Hyväkään suhde ei voi ottaa elämän inhimillisiä kipuja pois, mutta se voi tuoda turvaa ja rohkeutta kohdata niitä"
Yllä olevaan tekstiin törmäsin tässä tannoin instagramissa. Tämä teksti havahdutti minua jälleen miettimään asioita. Aloin miettimään ensin mennyttä. Huomaan tässäkin kohtaa miten pielessä asiat ovat olleet. Kun kohtasin elämässä jotain mikä aiheutti minulle negatiivisia tuntemuksia, oli ne sitten toisen ihmisen teoista, sanoista tai ihan pelkästään siitä, että olin noussut väärällä jalalla, en saanut niiden tunteiden käsittelyyn tukea. Monesti sain kokea vähättelyä, jopa suoranaisia hyökkäyksiä minua vastaan, syytöksiä siitä, että olin itse syypää siihen että tulin kohdelluksi huonosti. Samaa kohtelua olen saanut lapsuudesta asti. Negatiiviset tunteet piti peittää, käännettiin minua vastaan tai väheksyttiin. Se on aiheuttanut minulle vuosien mittaan tietynlaisia tunnelukkoja. En uskalla useinkaan sanoa suoraan mitä ajattelen. Hymyilen helposti ja esitän, että kaikki on hyvin vaikka sisällä saattaa kuohuta vesiputouksen lailla. Nämä patoumat pysyvät jonkin aikaa sisällä, mutta kun niitä tarpeeksi kerääntyy saattaa ne lopulta purkautua turhankin hallitsemattomasti, enkä ole siitä millään muotoa ylpeä.
Minulla on kestänyt jonkin aikaa oppia jälleen luottamaan siihen, että minun ei tarvitse enää pelätä tunteideni tuomista julki. Minä saan tukea niiden käsittelyyn ja mitä aikaisemmin ne uskallan sanoa ääneen, sitä helpommin ja nopeammin niitä pääsee käsittelemään. Tässä minulla on edelleen välillä vaikeuksia ja vanhat tavat ovat tiukassa. Välillä unohdan sen että nykyisin minulla on lupa tuntea. Mutta minä harjoittelen ja haluan oppia siihen, etten panttaa asioita sisuksiini ja en täten anna niille möröille tilaa kasvaa. Alan jopa pikkuhiljaa oivaltamaan mikä on oikea suunta edetä.
Olen todella kiitollinen siitä että olen saanut niin paljon tukea ja hyväksyntää vihdoin näiden menneisyyden asioiden käsittelyyn <3
"Kun katson elämääni taaksepäin on siellä noin 80%pelkkiä ikäviä muistoja, paljon menetyksiä, koulukiusattuna olemista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa... Paljon asioita ihan lapsuudesta asti mitkä on mun itsetuntoa romuttanut pieniksi pieniksi palasiksi. Vielä vuosi sitten kuvittelin etten mä ansaitse koskaan kokea onnellisuutta, että minussa on jokin vika, kun kerään koko ajan elämääni huonoja asioita.
Kun katson elämääni eteenpäin näen toivoa, onnellisuutta ja rauhallisuutta. Siihen on vielä matkaa. Näitä siruja ei hetkessä liimata kasaan, mutta pienin pienin askelin alan päästä jyvälle siitä, että kyllä minä ansaitsen olla onnellinen. Ansaitsen elämääni hyviä asioita. Kiitollinen olen kaikista tukijoukoista ja erityisesti omalle rakkaalle joka on kärsivällisesti jaksanut minua tukea menneiden käsittelyssä ja näyttänyt minulle sen että elämässä on paljon hyvääkin"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti