Pienissä häissä

 Viime viikonloppuna saimme pitkästä aikaa, olla osallisia suuressa perhejuhlassa. Pikkuveljeni ja hänen puolisonsa sanoivat toisilleen tahdon. Tilaisuus järjestettiin ihanassa maalaismiljöössä ja itse vihkiseremonia ulkona. Vaikka viileä ilma jo jäähdytti juhlakansaa, oli tunnelma silti todella lämmin eikä liikutuksen kyyneliltäkään voinut välttyä ❤️

Kaikki vieraat tekivät pikakoronatestit ennen juhlaa, täten pystyimme turvaamaan kaikkien turvallisen juhlimisen, niin hyvin kuin se tässä koronatilanteessa suinkin on mahdollista. Lapset menivät mummulaan isäänsä tapaamaan siksi aikaa, joten me aikuiset saimme rauhassa nauttia juhlista ilman jatkuvaa muksujen perässä paimennusta. 🙂 

Rakas ❤️

Koin hääjuhlassa tunteen, mitä en ole pitkään aikaan tuntenu. Sellaisen ihanan levollisuuden ja onnellisuuden. Mun ympärillä on ihnisiä, jotka on ollu tärkeänä osana mun elämässä viime vuosina, jotka on mua tukenu ja auttanut.
Mulla oli pitkästä aikaa oikeesti todella hyvä olo. Sain olla oma itseni, uskalsin olla oma itseni. Tuntuu että arjessa mulla on koko ajan tietynlainen rooli päällä, sellanen suorittaminen ja sitä myötä ihan hirvee stressi, kelpaanko tälläisenä tai tälläisenä, pitääkö minuun olla näin, jotta oon hyvä... Paljon edelleen menneisyys sanelee näitä vääristyneitä toimintamalleja. Toivottavasti vielä joskus voin hengittää ilman jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa. 

Tiedättekö tunteen?

Tiedättekö sen tunteen kun jo ensi tapaamisesta lähtien on vallannut sellainen tunne, että tässäkö se elämäni kumppani on?

Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte jotakuta ihmistä miettien samaan aikaan, miten onnekas on kun saa aamulla herätä viereltä ja tuijottaa aamupala pöydän ääressä, miettien miten tuollainen komistus on eksynyt elämään?

Tiedättekö tunteen, kun ajattelee jotain asiaa ja toinen sanookin sen samointein ääneen?

Tiedättekö tunteen, kun tuo ajatusten luku toistuu lähes päivittäin?

Tiedättekö sen tunteen joka valtaa sielun, sen halun tehdä kaikkensa, jotta toisella on hyvä olla?

Tunteen kun on onnellinen toisen puolesta?

Tiedättekö sen tunteen, jossa tuntuu siltä kuin olisi tuntenut toisen jo vuosikymmenien ajan sen 11 kuukauden sijasta?

Tiedättekö sen tunteen, kun jonkun seurassa voi olla täysin oma itsensä?

Tiedättekö sen tunteen, kun toinen julkisesti haluaa osoittaa välittämistään ja puhuu koko ajan todella kunnioittavasti?

Tiedättekö tunteen kun pitkään yksin asioita hoitaneena, saatkin pyytämättä apua esimerkiksi tiskien tiskauksessa?

Tiedättekö sen tunteen kun voit olla täysin avoin toiselle kaikesta, kertoa toiselle omat tunteet, kokemukset ja ajatukset ilman tuomituksi tulemisen pelkoa?

Tiedättekö sen tunteen kun toisen seurassa ei tarvitse pelätä?

Tiedättekö sen tunteen kun voi jälleen luottaa?

Minä tiedän

Havahduin tässä miettimään elämääni, miettimään sitä miten onnekas oikeesti olen, että kaiken kivun ja kärsimyksen jälkeen mulla on rinnalla ihminen jonka kanssa olen 100% onnellinen ja johon voin tällä hetkella sanoa luottavani 100%  ❤

Aina ei ole näin ollut 😔 

Havahduin jälleen miettimään, miten esimerkiksi kumppanini mökkireissu kavereidensa kanssa ei aiheuttanut minulle mitään pelkotiloja, ei mitään ahdistusta. Minä tunsin onnellisuutta toisen puolesta. Näinhän sen kuuluisikin olla, eikös?

Ei aiemmassa elämässä. Aiemmassa elämässä mä pelkäsin koko ajan, toiseen en voinut luottaa ollenkaan, etenkään kun toinen on aiemminkin säätänyt selän takana usean naisen kanssa. Etenkään kun hänen kaveripiirissään oli paljon ihmisiä joiden rajat riennoissa oli hyvinkin häilyväisiä ja näistä kännitoilailuista isoon ääneen minullekkin puhuttiin ihannoivaan tyyliin. Unohtamatta niitä tilanteita kuinka minun naaman edessä silloinen kumppani isoon ääneen  kännissä selitti kuinka flirttailu ja pieni pettäminen on sallittua, joka kätevästi jälkeenpäin aina selitettiin sillä että joi liikaa ja ei enää muista mitä on tullut hölmöiltyä.

Vaikka itselläni alkuun meinasi menneisyyden möröt ottaa valtaa, erossa olon aikana minun oli vaikeaa toisinaan erottaa tunnetta ja pelko tiloja menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Tietyt sanat saattoivat yhtäkkiä laukaista pelkotilan päälle, että nytkö kaikki toistuu tässäkin suhteessa? Opin niistä pienin askelin pääsemään irti. Mitä enempi opin tuntemaan kumppaniani ja hänen tapojaan toimia sekä ajatella ja mitä enemmän kumppanini tuki minua olemalla avoin ja rehellinen asioista, sitä helpompaa minulla on nyt ollut ja olen todella onnellinen voidessani sanoa, että tällä hetkellä luotan ja minulla on hyvä olo parisuhteessani. Tässä itseasiassa viime viikolla puhuimmekin kuinka molemmista tuntuu, että olemme saanut luotua todella vahvan pohjan meidän suhteelle ja molemmat ollaan oltu todella onnellisia siitä, että olemme joutuneet käsittelemään näitä ongelmakohtia heti suhteen alkumetreillä. Eivät pääse salakavalasti muhimaan missään alitajunnassa vaan saadaan ne kaikki heti käsiteltyä, jotta voidaan molemmat nauttia hyvin mielin siitä yhteisestä tulevaisuudesta ilman mitään ylläreitä. 

Perisuomalaiseen tapaan tätähän on monesti vaikeaa ääneen sanoa, koska kulttuuriimme on iskostettu hyvinkin vahvana ajatusmaailma siitä, ettei onnellisia asioita isoon ääneen huudella. Joku voi tästä tuntea kateellisuutta tai pitää kertojaa ylimielisenä ja leuhkana. Itse olen päättänyt omalla kohdalla rikkoa näitä normeja ja olen paljon omassa elämässäni koittanut keskittyä siihen, että tuon enempi ilon aiheita julki. En aio enää pelätä tuoda julki sitä, mitkä asiat tekevät onnelliseksi, mistä olen ollut ylpeä, en pelkää sanoa ääneen positiivisia ja kannustavia kommentteja toisille ihmisille. Minun mielestäni maailmassa on liikaa negatiivisuutta ja katkeruutta, haluan kaiken oman synkistelyn jälkeen keskittyä nyt niihin positiivisiin asioihin enkä halua antaa tilaa niille negatiivisille.

Joten pitäkää vain leuhkana, ylimielisenä tai minä vaan, mutta minä sanon nyt suureen ääneen, että tunnen olevani rakastettu, hyväksytty ja onnellinen omassa parisuhteessani ❤ Minusta tuntuu todella hyvältä kun kumppani rohkaisee esimerkiksi pukemaan sellaisia vaatteita päälle, mihin oma epävarmuus ei olisi aiemmin antanut lupaa, hän näyttää julkisesti sen kuinka ylpeä hän on ollessaan minun rinnalla, hän ei häpeile esimerkiksi puristaa pyllystä kesken lenkin tai ei häpeile antaa pusua minulle keskellä väenpaljoutta. Se luo todella suuren tunteen siitä, että toinen oikeesti haluaa olla mun rinnalla ja että minä kelpaan tälläisenä kuin olen. Se nostattaa omaa itsevarmuutta todella paljon mikä puolestaan näkyy vain hyvänä asiana parisuhteessa ja kyllähän se myös mukavasti lisää pientä seksuaalista latausta välille, kun kaikkea pientä hipsuttelua on pitkin päivää 😉

Mikään ei myöskään ole niin ihanaa kun toinen pyytämättä päättää alkaa imuroimaan tai tiskaamaan, tai kun aamulla antaa nukkua hetken pidempään ottaen vuorostaan vastuun aamupalojen laitosta pikkumiehille. Välillä on oikeasti tunne, että voiko tämä olla tottakaan ja voinko minä olla oikeasti niin onnekas, että olen saanut tälläisen ihmisen rinnalleni. Todella epäuskoinen olo toisinaan ja välillä sitä jopa sortuu ajattelemaan, että mitä jos tämä onkin vain unta tai loppuu kuitenkin kohta. Mutta kuten sanoin, nyt aion lakata olemasta pessimistinen ja keskityn mieluummin nauttimaan tästä tunteesta kun kaikki on hyvin ❤

Sain tänään aamulla eräältä ystävältäni ihanan viestin. Hän kertoi siinä miten ihanaa oli nähdä minut ja uusi kumppanini heillä kyläilemässä ja se onni mitä meillä oli, välittyi myös heille. Hän kirjoitti, että näytimme ihan oikealta ja rakastavalta perheeltä, niinkuin näin olisi aina kuulunut olla 😍💖 Voi kumpa näin olisi aina ollutkin, mutta onneksi näin tulee olemaan koko loppu tulevaisuus ❤

Mitkä asiat teidän elämässä on hyvin ja mistä olette onnellisia? Uskallatteko sanoa onnen tunteenne ääneen, vai ohjaako teitä se sananparsi "se jolla onni on, se onnen kätkeköön"?

Tuuli kääntyy

En tiedä johtuuko tämän hetkinen mielentilani lisääntyneestä auringonvalosta, kauniista kukista, kohta jo loppuvasta vauvavuodesta vai siitä, että olen vihdoin pääsemässä sinuiksi tämän oman elämäni kanssa. Mutta voisin jopa uskaltaa sanoa, että pieniä onnen hetkiä on alettu jälleen kokemaan ja tämän hetkisen olon mukaan elämä ei tunnukkaa enää pelkältä suossa rämpimiseltä. :)

Asiaa tietysti myös helpottaa se, että tein tietoisen päätöksen siitä, etten ole missään tekemisissä exäni kanssa, ellei ole kämppään tai lapsiin kohdistuvia asioita joiden takia täytyy olla yhteyksissä. Vaikka sovimmekin alkuun ystävyydestä ja et edelleen pidetään yhteyttä, niin huomasin sen olevan suuri haitta tekijä tässä omassa irti pääsemisessä. Se että toinen kerta toisensa jälkeen hehkuttaa omaa onneaan, kuinka oma elämä on loistokasta biletystä ja rakkauselämä kukoistaa, pettää meille antamat lupaukset avusta jne, aiheutti niin paljon ongelmia omaan jaksamiseen, joten päätin tyystin katkaista sen pelin. Toki joskus varmasti päästään takaisin ystävä tasolle, mutta tällä hetkellä kun omat haavat edelleen ovat heikoilla arvilla, en jaksa sitä, että niitä revitään auki uudelleen ja uudelleen pelkästään sillä, ettei toinen kykene ymmärtämään mitä hänen käyttäytymisensä minussa ja lapsissa aiheuttaa.. Nyt on olo paljon seesteisempi ja huomaan kuinka taakka alkaa edes pikkuisen keventyä.

Iloa on tuonut myös muutamat pienet hankinnat ja vanhan tavaran pois luopuminen. Kun pääsee eroon tavaroista jotka muistuttaa liikaa vanhasta, joihin on saatettu ladata liikaa typeriä tunnesiteitä, alkaa olo helpottumaan. Koko ajan ei ympäristökään muistuta siitä vanhasta. On jotenki kivaa alkaa miettimään, että tässä on mun uuden elämän alku. Voi tosin hyvin olla, että viikon päästä kahlaan taas suossa, mutta yritän nyt ainakin pitää kiinni tästä pienestä onnen kipinästä :) on tässä taas liikaa tullutkin märehdittyä.

Aika näyttää mitä tulevaisuudella on mulle annettavaa, mutta sen päätin, että kohtaan sen entistä vahvempana ja tulevaisuudessa voin näyttää menneisyydelle kieltä ja nauraa räkästä naurua "etpäs saanutkaan minua lannistumaan" ehkä mä vaan oon se selviytyjä tyyppi mitä terapeuttikin sanoi kun minut ekaa kertaa tapasi ja totesi etten terapiaa hänen mielestään tarvitse xD

Ajattelin vielä loppuun listata tän hetken positiivisia asioita:

* Lapset <3

* Oma turvallinen kotikolo, jossa ei ole väkivaltaa eikä päihteitä. 

* tuleva kesä

* aurinko

* lähestyvä Rammsteinin keikka

* yksivuotis synttärit saatu päätökseen, seuraaviin omien lasten juhliin onneksi 10kk aikaa :'D 

* pieni flirtti erään komistuksen kanssa 

* keksin pitkän aikavälin säästökohteen, tulevaisuuden tatuointi selkeänä mielessä. 

* vaakan viimeisin lukema näytti - 10kg vuoden takaiseen painoon nähden, olo on fyysisesti paljon parempi. 

* saan laittaa sellaista ruokaa kuin haluan, ilman että mies naputtaa liian terveellisestä ruuasta.