Pienissä häissä

 Viime viikonloppuna saimme pitkästä aikaa, olla osallisia suuressa perhejuhlassa. Pikkuveljeni ja hänen puolisonsa sanoivat toisilleen tahdon. Tilaisuus järjestettiin ihanassa maalaismiljöössä ja itse vihkiseremonia ulkona. Vaikka viileä ilma jo jäähdytti juhlakansaa, oli tunnelma silti todella lämmin eikä liikutuksen kyyneliltäkään voinut välttyä ❤️

Kaikki vieraat tekivät pikakoronatestit ennen juhlaa, täten pystyimme turvaamaan kaikkien turvallisen juhlimisen, niin hyvin kuin se tässä koronatilanteessa suinkin on mahdollista. Lapset menivät mummulaan isäänsä tapaamaan siksi aikaa, joten me aikuiset saimme rauhassa nauttia juhlista ilman jatkuvaa muksujen perässä paimennusta. 🙂 

Rakas ❤️

Koin hääjuhlassa tunteen, mitä en ole pitkään aikaan tuntenu. Sellaisen ihanan levollisuuden ja onnellisuuden. Mun ympärillä on ihnisiä, jotka on ollu tärkeänä osana mun elämässä viime vuosina, jotka on mua tukenu ja auttanut.
Mulla oli pitkästä aikaa oikeesti todella hyvä olo. Sain olla oma itseni, uskalsin olla oma itseni. Tuntuu että arjessa mulla on koko ajan tietynlainen rooli päällä, sellanen suorittaminen ja sitä myötä ihan hirvee stressi, kelpaanko tälläisenä tai tälläisenä, pitääkö minuun olla näin, jotta oon hyvä... Paljon edelleen menneisyys sanelee näitä vääristyneitä toimintamalleja. Toivottavasti vielä joskus voin hengittää ilman jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa.