Tuuli kääntyy

En tiedä johtuuko tämän hetkinen mielentilani lisääntyneestä auringonvalosta, kauniista kukista, kohta jo loppuvasta vauvavuodesta vai siitä, että olen vihdoin pääsemässä sinuiksi tämän oman elämäni kanssa. Mutta voisin jopa uskaltaa sanoa, että pieniä onnen hetkiä on alettu jälleen kokemaan ja tämän hetkisen olon mukaan elämä ei tunnukkaa enää pelkältä suossa rämpimiseltä. :)

Asiaa tietysti myös helpottaa se, että tein tietoisen päätöksen siitä, etten ole missään tekemisissä exäni kanssa, ellei ole kämppään tai lapsiin kohdistuvia asioita joiden takia täytyy olla yhteyksissä. Vaikka sovimmekin alkuun ystävyydestä ja et edelleen pidetään yhteyttä, niin huomasin sen olevan suuri haitta tekijä tässä omassa irti pääsemisessä. Se että toinen kerta toisensa jälkeen hehkuttaa omaa onneaan, kuinka oma elämä on loistokasta biletystä ja rakkauselämä kukoistaa, pettää meille antamat lupaukset avusta jne, aiheutti niin paljon ongelmia omaan jaksamiseen, joten päätin tyystin katkaista sen pelin. Toki joskus varmasti päästään takaisin ystävä tasolle, mutta tällä hetkellä kun omat haavat edelleen ovat heikoilla arvilla, en jaksa sitä, että niitä revitään auki uudelleen ja uudelleen pelkästään sillä, ettei toinen kykene ymmärtämään mitä hänen käyttäytymisensä minussa ja lapsissa aiheuttaa.. Nyt on olo paljon seesteisempi ja huomaan kuinka taakka alkaa edes pikkuisen keventyä.

Iloa on tuonut myös muutamat pienet hankinnat ja vanhan tavaran pois luopuminen. Kun pääsee eroon tavaroista jotka muistuttaa liikaa vanhasta, joihin on saatettu ladata liikaa typeriä tunnesiteitä, alkaa olo helpottumaan. Koko ajan ei ympäristökään muistuta siitä vanhasta. On jotenki kivaa alkaa miettimään, että tässä on mun uuden elämän alku. Voi tosin hyvin olla, että viikon päästä kahlaan taas suossa, mutta yritän nyt ainakin pitää kiinni tästä pienestä onnen kipinästä :) on tässä taas liikaa tullutkin märehdittyä.

Aika näyttää mitä tulevaisuudella on mulle annettavaa, mutta sen päätin, että kohtaan sen entistä vahvempana ja tulevaisuudessa voin näyttää menneisyydelle kieltä ja nauraa räkästä naurua "etpäs saanutkaan minua lannistumaan" ehkä mä vaan oon se selviytyjä tyyppi mitä terapeuttikin sanoi kun minut ekaa kertaa tapasi ja totesi etten terapiaa hänen mielestään tarvitse xD

Ajattelin vielä loppuun listata tän hetken positiivisia asioita:

* Lapset <3

* Oma turvallinen kotikolo, jossa ei ole väkivaltaa eikä päihteitä. 

* tuleva kesä

* aurinko

* lähestyvä Rammsteinin keikka

* yksivuotis synttärit saatu päätökseen, seuraaviin omien lasten juhliin onneksi 10kk aikaa :'D 

* pieni flirtti erään komistuksen kanssa 

* keksin pitkän aikavälin säästökohteen, tulevaisuuden tatuointi selkeänä mielessä. 

* vaakan viimeisin lukema näytti - 10kg vuoden takaiseen painoon nähden, olo on fyysisesti paljon parempi. 

* saan laittaa sellaista ruokaa kuin haluan, ilman että mies naputtaa liian terveellisestä ruuasta.