Päätös iski oikeastaan ihan yhden illan aikana. Kuten elämässäni on monesti tapana käydä. Kun saan jotain päähäni, niin se on menoa sitten, eikä siinä kohtaa hirveästi jarrutella. Tällä kertaa päätökseen vaikutti oma jaksaminen. Alkoi tuntumaan liikaa siltä, että päivät menee pelkästään selviytymiseen, henkistä kuormaa kasattiin muiden toimesta koko ajan vain lisää ja lisää. Isäni vaimo sen ensimmäisenä sanoi ääneen, josko muuttaisin lähemmäksi synnyinseutuja, niin hekin voisivat paremmin olla arjessa apuna ja tukena. Lopulta sen itsekkin oivalsin, miksi me täällä edes ollaan?
Mulla kun ei ole työtä mihin palata, exaviomieheni pääsee ihan yhtälailla sen kerran viikkoon näkemään poikia toisellekin paikkakunnalle, jossa itseasiassa käy töissä.
Äitini jää tänne, mutta heillä on oma elämä ollut niin kiireistä ja oma jaksaminen myös kortilla, etteivät ole tässä liiemmin pystyneet auttamaan. Paikkakuntana olen tästä kovasti tykännyt, rakastan tätä maalaisseutua, mutta jatkuva henkinen pahoinvointi ja yksinäisyys painaa kuitenkin vaakakupissa sen verran paljon, että elämään oli tehtävä nyt radikaaleja muutoksia.
 |
| Mummulaselfie |
Mulla kävi todella hyvä tuuri kun löysin todella pienellä etsimällä meille seuraavan kodin. Kävin sitä katsomassa ja näky vahvisti sitä ensivaikutelmaa, minkä netissä olevat kuvat olivat jo luoneet. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan, tuo asunto tuntui oikeasti KODILTA. <3
Tuli vahvasti sellainen tunne, että täällä me voidaan viimein keskittyä siihen mikä oikeasti on tärkeää, nauttia elämästä toistemme kanssa, parantua viime vuosien tapahtumista. Ehkä oikeasti nyt päästä elämään onnellisempaa elämää. Asunto on siitä hyvä, että huoneiden lukumääränkään takia meidän ei ole mikään pakko siitä enää muuttaa pois. Kaksi pientä makuuhuonetta riittää meidän pojille myöhemmässäkin elämänvaiheessa ja itse nyt en nukkumiseen omaa huonetta tarvitse, joten senkin puolesta tilanne on nyt paljon parempi. Alue vaikutti todella lapsiystävälliseltä, päivä kotikin näkyi olevan aivan lähellä ja kartan mukaan isompaan leikkipuistoonkaan ei ollut kuin hetken kävelymatka. Lisäksi taloyhtiön omassa piha-alueessa oli jopa 2 pientä leikki aluetta lapsille. Olin todella hämmästynyt tästä. Ainoa miinuspuolihan tässä vain on se, että kauppakeskukset ovat nyt aivan liian lähellä ;) ja kultasepän ammattitutkinnon saan nyt toistaiseksi unohtaa. Mutta ties vaikka lähiseudulla olisi jotain muuta kiintoisaa tarjottavaa tulevaisuudelle :)
Mitä teidän muiden viikkoon kuuluu? :)
Ihana juttu, että löysitte kodilta tuntuvan kodin! <3 Muutenkin näissä isoissa elämänmuutoksissa on tärkeää, että löytyy tukiverkkoa ja joskus myös maiseman vaihtamisesta on apua eteenpäin pääsemisestä. :) Kuullostaa mukavalta seudulta lapsiperheelle! ^^ Miusta on hienoa, että siulla on rohkeutta lähteä vanhoista ympyröistä pois - monesti ihmiset kiintyvät asuinpaikkaansa niin, etteivät suostu hakemaan töitä muualta tai edes miettimään muuttoa muualle, vaikka muutto voi tuoda isoja eroja elämään. Kuten vaikkapa juuri sen palkkatyön, jonka kautta saa paremman elintason ja enemmän mahdollisuuksia muokata elämäänsä / nauttia matkustelusta, ihan oman kodin jne. :)
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa, liikaa ihmiset jämähtävät samoihin ympyröihin ja eivät uskalla muuttaa suuntaa vaikka se toisi onnellisemman elämän. Toki aina kaikissa tilanteissa on omat riskinsä, uus työ ei välttämättä täytäkkään odotuksia jne, mutta aina voi taas hakea siitäkin uutta suuntaa. Pahinta on jäädä vellomaan siihen vanhaan ihan vain siksi kun ei uskalla ja ajattelee että asiat voivat mennä vielä huonompaan suuntaan. Elämässä pitää toisinaan ottaa riskejä jotta voi saavuttaa hyvän olon itselle ^_^
PoistaPitkästä aikaa ehdin kuulumisenne katsomaan. Hyvä, että uusi koti löytyi ja toivottavasti arki helpottaa ja tukiverkostot kantavat paremmin. Maisenmanvaihdos auttaa myös usein vanhasta irtipäästämiseen. Valoisaa kesänalkua teille!
VastaaPoistaKyllä, tätä juuri toivon että pääsemme kaikki paremmin irti menneestä ja voimme viimein keskittyä elämästä nauttimiseen ^_^
Poista