Isovanhemmat

Sunnuntai aamuna kurvasin autollani pitkästä pitkästä aikaa mummuni ja vaarini luokse. Kaikki olemme olleet terveitä, eikä kukaan ole kuullut, että omissa ympyröissä olisi ollut koronaa liikkeellä, joten päätimme yhteistuumin sopia kyläilystä. 

Mulla on ollut jo kauan se tapa, että jos alkaa oma elämä tuntumaan liian ahdistavalta, minä soitan mummilleni ja kysyn voiko heille tulla. Mummuni (isäni puolelta) on ollut aina minulle yksi läheisimmistä ihmisistä elämässäni. Ellei jopa läheisin. Mummuni kanssa on tullut jaettua niin ilot kuin surut. Hän on ollut pienestä asti minulle suurena henkisenä tukena monissa elämäni myllerryksissä ja itse olen vastavuoroisesti yrittänyt sitä samaa antaa myös toiste päin, olla apuna ja tukena aina kuin suinkin pystyn ja apuani ja tukeani on tarvittu. 

Mummuni ja vaarini omistavat omakotitalon. Se on myös sijainniltaan ihanteellisella paikkaa luonnon keskellä. Kun haluan päästä tiheän asutusalueen vilinästä pois, on mummuni ja vaarini luona siihen oivallinen paikka ja samalla saan nähdä itselle tärkeitä ihmisiä ja pääsee jakamaan kuulumisia isovanhempieni kanssa. 

Sunnuntaina alkoi tuntumaan todella vahvasti siltä, että tarvitsen happea omasta elämästä ja onneksi pääsimme lähtemään lasten kanssa yökylään heille. Nyt tuntuu mieli huomattavasti levänneemmältä.

Serkkuni olivat myös siellä, joten heistä oli paljon seuraa omille lapsille ja lapsilla oli todella hauskaa keskenään touhuillessa :)

Kävimme yhdessä uimarannalla, olimme paljon ulkona, paistettiin lettuja. Rentoa ja mukavaa yhdessäoloa mitä kaipasin todella paljon :)

Äitini puolen isovanhempiin minulla ei ole koskaan ollut niin läheisiä välejä. Johtuen vaarini alkoholismista ja siihen liittyvästä uhkaavasta käytöksestä. Muistan vieläkin kuinka muutamina kertoina ollessani heillä yötä, minä pelkäsin vaaria. Tämä valitettavasti on jättänyt minuun jäljen josta en eroon meinaa päästä. Vaikka vaarini on noista ajoista rauhoittunut todella paljon ja he ovat yrittäneet hieman olla läsnä meidän elämässä, huomaan että, joudun itseni monesti pakottamaan siihen, että pidän heihin yhteyttä edes muutaman kerran vuodessa. Se ei tule minulle millään lailla luonnostaan, mikä toisinaan minua vaivaa, kun tiedän kuitenkin, kuinka tärkeää heille olisi enempi tavata lapsenlapsenlapsia. 

Myös tässäkin asiassa sen huomaa, kuinka lapsuudessa koetuista asioista on suuri merkitys ihan aikuisuuteen asti.

Toivon todella, että omilla lapsilla olisi tilaisuus luoda omien isovanhempiensa kanssa yhtä läheiset välit kuin mitä itselläni on isäni puolen isovanhempiin. Että hekin saisivat elämäänsä paljon ihania muistoja heidän kanssaan ja ennen kaikkea, että he tuntisivat olonsa rakastetuksi, välitetyksi ja turvalliseksi heidän kanssaan. 

Minusta on ollut todella surullista kuunnella ja lukea kertomuksia siitä kuinka kaikki eivät pääse kokemaan asioita tällä tavalla. Kuinka toisilla lapsilla on isovanhempia jotka selvästi eivät pidä omista lapsenlapsistaan tai ovat ottaneet jonkun tietyn lapsen suosikikseen ja tuovat sen hyvin selväksi julki muille. :( 

Itse olen todella etuoikeutetussa asemassa siinä kun minulla on nuorehkot isovanhemmat. Jotka ovat vielä suhteellisen hyväkuntoisia ja haluavat paljon olla mukana meidän elämässä. Minusta on äärimmäisen ihanaa kun omat lapset ovat saaneet myös heihin tutustua ja luoda hyvin lämpimät välit heihin <3 <3 Toivottavasti näin jatkuu vielä pitkään ja saadaan nauttia heidän läsnäolostaan vielä vuosia <3 <3 <3 Surukin jo tulee pelkästä ajatuksesta, että joudun joskus heistä luopumaan. En tiedä miten siitä tulen joskus selviämään, mutta ei mennä siihen... 

Olen paljon miettinyt millainen isovanhempi haluan itse olla jos joskus tulevaisuudessa saan kunnian olla sellainen. 

Toivon että olisin hyväkuntoinen ja terve, jotta voisin auttaa ja olla läsnä mahdollisimman paljon. Toivon että saisin luotua myös heihinkin sellaisen suhteen mitä itselläni on ollut oman mummuni kanssa, sellaisen että mummulle on helppo kertoa asioita, niin iloja kuin suruja. Olla se mummu jonka kanssa kerryttää ihania lapsuusmuistoja yökyläilyjen merkeissä, ehkä vähän jopa reissaten jossain. Haluaisin olla samanlainen kuin mitä oma mummuni on minulle aina ollut <3 <3 <3