Vallitsevasta korona tilanteesta huolimatta meille kuuluu ihan hyvää. Joskin tilanne itseäni huolettaa aika ajoin melkoisesti ja täytyy häpeäkseni myöntää, että alkuun otin tämän tilanteen turhan kevytkenkäisesti. Kuuluin monien muiden tavoin siihen sakkiin, joka alkuunsa mietti, että nostetaanko turhan suuri haloo jostain viruksesta. Mutta viimeisen 2-3 viikon aikana aihe on alkanut minua huolettamaan toden teolla. Vedin vanhemman poikani pois hoidosta jo reilu viikko sitten, jottei kukaan meistä ehdointahdoin altistuisi kyseiselle virukselle ja suojellaksemme samalla muita. Olen käynyt ruokakaupassa vain pakon sanelemana, kyläilyt ja kylään ottamiset olemme jättäneet lähes kokonaan pois, miesystäväni ja lasten isä on tässä nyt 2 viikon aikana ainoastaan käynyt täällä ja siitäkin olen ollut tarkka, että jos epäilee kantavansa tautia, ei tänne kannata tulla.
Itse kuulun riskiryhmään. Synnynnäinen henkitorvenahtaumani altistaa minut muita herkemmin hengitystieinfektioille ja useat keuhkokuumeet joihin olen sairastunut elämäni aikana on tehnyt keuhkoihini paljon vaurioita. Tästä johtuen pieni osa keuhkoistani on jo toimintakyvyttömiä ja kyllä se pelottaa todella paljon mitä minulle käy jos satun kyseiseen korona virukseen sairastumaan.
Koitan olla kuitenkin hysterisoimatta ja keskittää ajatuksiani enempi positiivisiin juttuihin, erityisesti koitan keskittää ajatukseni siihen, miten saadaan aika kulumaan täällä eristyksissä, miten saan muksut viihtymään kun hoitopaikan tuoma virikkeellisyys on nyt poissa, todennäköisesti vielä hyvin pitkään.
Haastettahan tämä luo ja sosiaalisena ihmisenä meinaa pää hajota täällä kotosalla, kun ei pääse arkisin höpöttelemään kenenkään aikuisen ihmisen kanssa. Valitettavasti tämä oma turhautuneisuuteni on myös vaikuttanut parisuhteeseeni ja olen ollut monissa asioissa liian kärsimätön ja välillä möröt meinaa ottaa valtaa mielestä. Olenkin mieheltäni pyytänyt useaan otteeseen anteeksi tätä oireiluani ja tämä hävettää itseänikin suuresti. En halua olla toiselle taakaksi. Ja vielä vähempi haluan sitä, että koetut ikävät asiat kostautuvat kumppanilleni, vaikka ne vääjäämättä vähän välillä vaikuttaakin. Täytyy taasen ottaa kunnon niskalenkki ote kaikesta ikävästä ja heilauttaa ne ikävät ajatukset niin kauas kuin pippuri kasvaa, jotteivät ne kuiskuttelisi ikäviä sanoja korvaani. Oppimista vielä on ja lisää itseni tutkiskelua. Ehkä tästä pienin haparoivin askelin päästään etie päin. Älyttömän kiitollinen olen edelleen kumppanini kärsivällisyydestä. Se on yksi piirre miksi rakastan häntä niin paljon ja se kannustaa itseänikin yrittämään kaikkeni, jotta olisin hänen arvoisensa kumppani. ❤
Mitenkä me ollaan sitten aika saatu kulumaan kotosalla? Muutenkin kuin stressaamalla typeristä asioista 😅
Ollaan paljon oltu ulkosalla. Vältelty julkisia paikkoja ja ihmismassoja. Meillä menee tässä lähellä onneksi junarata, jonka vierellä menee polku. Tätä polkua pitkin ollaan monesti käyty kävelemässä ja junia katselemassa. Ollaan tehty myös yksi eväsretki tämän polun varteen. Tosin se eväsretki ei mennyt ihan niin kuin strömsöössä omalta osaltani. Otin mukaani termos mukin johon laitoin itselleni kuumaa kahvia. No mukin kansi valskasi ja reppu olikin täynnä kahvia päästessämme perille eväsretkipaikkaan 😂
Noo ajatus kai se tärkein oli tässäkin touhussa. Ollaan myös lasten kanssa leivottu pullaa ja leipää. Legoiltu ja leikitty. Pieneksi helpotukseksi huomasin, että Teliaviihteellä oli maksullinen lastenkanava muuttunut kaikille nähtäväksi ilmeisesti tämän korona tilanteen takia ja se on ollut muutamana päivänä pelastus, kun omat energiat ovat olleet vähissä tai on pitänyt saada rauhassa tehdä kotitöitä.
Esikoiselle kävimme isäni kanssa ostamassa uuden pyöräilykypärän. Nyt olemme päässeet paremmin pidemmille lenkeille, kun esikoinen on saanut potkutella potkupyörällänsä. Joitain ideoita tekemiseen olenkin koittanut hakea Pinterestistä ja muutama soveltamisen arvoinen juttu sieltä on matkaan tarttunutkin. laittelen niistä vaikka enempi vinkkiä jahka saan aikaiseksi oikeasti toteuttaa.
Lisäksi itse olen aloittanut tässä pitkästä aikaa jälleen neulonta harrastuksen. Mitään valmista en ole saanut ja monet työt olen ehtinyt purkamaan ennen kuin olen saanut ne edes alkua pidemmälle, mutta se ei ole minua haitannut. Tämä nykertäminen on käynyt myös terapiana. Saan sormille ja etenkin pääkopalleni muuta työtä, kuin ylivilkkaan mielikuvitukseni paimentamisen. Ja kuka tietää, josko oikeasti saisin jonkun työn viimein jopa valmiiksi asti 😆
Toivon todella, että tilanne täällä ja muualla maailmaa normalisoituisi mahdollisimman pian ja että ihmiset pitäisivät toisistaan huolta, kunnioittaisivat näitä voimaan tulleita määräyksiä ja kehoituksia, koska ei niitä olla huvin vuoksi ja kiusanteoksi asetettu. Ennen kaikkea toivon myös etteivät ihmiset purkaisi turhautuneisuuttaan läheisiinsä, (koskee myös itseäni), eikä etenkään tuolla nettimaailmassa haukkumalla ja tekemällä toisilleen kiusaa. Helpompaa tästä kaikille haastavasta tilanteesta tulee kun koitetaan mieluummin keskittyä jakamaan positiivisia ajatuksia negatiivisten sijaan ja otetaan myös muiden ihmisten tunteet ja tilanteet huomioon 💗
Tsemppiä kaikille ja pysykää terveenä 💗
Haastettahan tämä luo ja sosiaalisena ihmisenä meinaa pää hajota täällä kotosalla, kun ei pääse arkisin höpöttelemään kenenkään aikuisen ihmisen kanssa. Valitettavasti tämä oma turhautuneisuuteni on myös vaikuttanut parisuhteeseeni ja olen ollut monissa asioissa liian kärsimätön ja välillä möröt meinaa ottaa valtaa mielestä. Olenkin mieheltäni pyytänyt useaan otteeseen anteeksi tätä oireiluani ja tämä hävettää itseänikin suuresti. En halua olla toiselle taakaksi. Ja vielä vähempi haluan sitä, että koetut ikävät asiat kostautuvat kumppanilleni, vaikka ne vääjäämättä vähän välillä vaikuttaakin. Täytyy taasen ottaa kunnon niskalenkki ote kaikesta ikävästä ja heilauttaa ne ikävät ajatukset niin kauas kuin pippuri kasvaa, jotteivät ne kuiskuttelisi ikäviä sanoja korvaani. Oppimista vielä on ja lisää itseni tutkiskelua. Ehkä tästä pienin haparoivin askelin päästään etie päin. Älyttömän kiitollinen olen edelleen kumppanini kärsivällisyydestä. Se on yksi piirre miksi rakastan häntä niin paljon ja se kannustaa itseänikin yrittämään kaikkeni, jotta olisin hänen arvoisensa kumppani. ❤
Mitenkä me ollaan sitten aika saatu kulumaan kotosalla? Muutenkin kuin stressaamalla typeristä asioista 😅
Ollaan paljon oltu ulkosalla. Vältelty julkisia paikkoja ja ihmismassoja. Meillä menee tässä lähellä onneksi junarata, jonka vierellä menee polku. Tätä polkua pitkin ollaan monesti käyty kävelemässä ja junia katselemassa. Ollaan tehty myös yksi eväsretki tämän polun varteen. Tosin se eväsretki ei mennyt ihan niin kuin strömsöössä omalta osaltani. Otin mukaani termos mukin johon laitoin itselleni kuumaa kahvia. No mukin kansi valskasi ja reppu olikin täynnä kahvia päästessämme perille eväsretkipaikkaan 😂
Noo ajatus kai se tärkein oli tässäkin touhussa. Ollaan myös lasten kanssa leivottu pullaa ja leipää. Legoiltu ja leikitty. Pieneksi helpotukseksi huomasin, että Teliaviihteellä oli maksullinen lastenkanava muuttunut kaikille nähtäväksi ilmeisesti tämän korona tilanteen takia ja se on ollut muutamana päivänä pelastus, kun omat energiat ovat olleet vähissä tai on pitänyt saada rauhassa tehdä kotitöitä.
Esikoiselle kävimme isäni kanssa ostamassa uuden pyöräilykypärän. Nyt olemme päässeet paremmin pidemmille lenkeille, kun esikoinen on saanut potkutella potkupyörällänsä. Joitain ideoita tekemiseen olenkin koittanut hakea Pinterestistä ja muutama soveltamisen arvoinen juttu sieltä on matkaan tarttunutkin. laittelen niistä vaikka enempi vinkkiä jahka saan aikaiseksi oikeasti toteuttaa.
Lisäksi itse olen aloittanut tässä pitkästä aikaa jälleen neulonta harrastuksen. Mitään valmista en ole saanut ja monet työt olen ehtinyt purkamaan ennen kuin olen saanut ne edes alkua pidemmälle, mutta se ei ole minua haitannut. Tämä nykertäminen on käynyt myös terapiana. Saan sormille ja etenkin pääkopalleni muuta työtä, kuin ylivilkkaan mielikuvitukseni paimentamisen. Ja kuka tietää, josko oikeasti saisin jonkun työn viimein jopa valmiiksi asti 😆
Toivon todella, että tilanne täällä ja muualla maailmaa normalisoituisi mahdollisimman pian ja että ihmiset pitäisivät toisistaan huolta, kunnioittaisivat näitä voimaan tulleita määräyksiä ja kehoituksia, koska ei niitä olla huvin vuoksi ja kiusanteoksi asetettu. Ennen kaikkea toivon myös etteivät ihmiset purkaisi turhautuneisuuttaan läheisiinsä, (koskee myös itseäni), eikä etenkään tuolla nettimaailmassa haukkumalla ja tekemällä toisilleen kiusaa. Helpompaa tästä kaikille haastavasta tilanteesta tulee kun koitetaan mieluummin keskittyä jakamaan positiivisia ajatuksia negatiivisten sijaan ja otetaan myös muiden ihmisten tunteet ja tilanteet huomioon 💗
Tsemppiä kaikille ja pysykää terveenä 💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti