torstai 21. maaliskuuta 2019

Kasvukipuja

Viime aikoina on jälleen menty tunteiden kanssa kuin vuoristoradassa. Vanhan kodin siivoominen ja tavaroiden käsittely saa luonnollisesti monet muistot mieleen, monet tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet jotka jäivät toteuttamatta. Pääni käsittelee edelleen todella paljon mennyttä ja koittaa selvittää miten tähän päädyttiin. Paljon ollaan saatu myös exmiehen kanssa asioita puhuttua ja sovussa ollaan oltu. Päällimmäisenä mielessä on haikeus ja tulevaisuutta kohtaan on pelko.

Pelko tuli tässä toissapäivänä ihan konkreettisesti vasten kasvoja. Exmieheni kertoi löytäneensä netistä kiinnostavan tyypin jonka kanssa ovat nyt päivittäin olleet yhteyksissä ja hän kertoi olevansa ekaa kertaa pitkästä aikaa onnellinen.
Pelkäsin tätä tilannetta hyvin paljon ennakkoon, kuinka tulisin reagoimaan tähän, alkaisinko kiukuttelemaan mustasukkaisena vai mitä.. Mutta yllätinkin itseni sillä että onnittelin häntä ja toivotin heille kaikkea hyvää, olin aidosti onnellinen hänen puolestaan :) Esitin hälle toiveen, jossa toivoin ettei hän unohtaisi silti meitä ja toivoin että voimme olla kaikesta huolimatta ystäviä vaikkei parisuhteemme 15 vuoden jälkeen enää toiminutkaan. Exmieheni oli täysin samoilla linjoilla ja onkin tälle uudelle ihastukselleen ilmoittanut että me tullaan lasten kanssa aina kuulumaan hänen elämäänsä ja jossei se passaa niin saa samointein unohtaa koko homman.
Fiilis oli todella hyvä ja huomaan tästä exmiehestäni kuinka hän jälleen hehkuu samalla tavalla elämäniloa kuin meidän alkuaikoina.

Seuraavana päivänä huomasin kuitenkin pienen painavan möykyn mahanpohjassa, en saanut koko yönä nukuttua ja taisin sen vasta siinä kohtaa todella sisäistää, ettei meistä enää koskaan tule ehjää perhettä. Edelleen päällimmäisenä ajatuksena on onnellisuus toisen puolesta. Järki koittaa muistuttaa kaikista niistä huonoista hetkistä ja siitä kuinka luonteemme ovat liian kipakoita toisillemme. Silti vaikka sen kuinka koitan järkeistää, huomaan pelkääväni omaa tulevaisuuttani. Tulenko itse koskaan löytämään rinnalleni ihmistä joka rakastaa minua ehdoitta, haluaa yhdessä panostaa meidän molempien onnellisuuteen, haluaa jakaa arjen...
Yh äiti, ulkoisilla erikoispiirteillä höystettynä mitä harva hyväksyy.. Eivät ole kovin hyviä valttikortteja sinkkumaailmassa. :'(
Tiedän ettei koskaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.. En vain voi sille mitään, että tällä hetkellä pelkään tulevaisuutta todella paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti