3 vuotta sitten maailmani muuttui. Minusta tuli äiti. Sain elämälleni suunnan, tarkoituksen.
3 vuotta sitten opin mitä on rakastaa jotain niin paljon, että olisi valmis kuolemaan hänen vuokseen.
Opin mitä on pelätä jonkun vuoksi niin paljon, että järki meinaa lähteä.
Opin myös, että kaikki mitä luulin tietäväni vanhemmuudesta, jouduin ne opettelemaan alusta. Heittämään omat oletukset roskikseen ja toteamaan, ettei ne asiat meneekään niin kuin on mustavalkoisesti ennen ajatellut.
Samalla kun minä olen koittanut opettaa sinua, olet sinä myös opettanut minua. <3
Olet herkkä ja rakastava poika. Pidät kauniista asioista kuten linnuista, pilvistä ja auringosta. Ajattelet todella paljon asioita, välillä jopa liikaakin. Muistisi on käsittämätön ja luonteeltasi olet aina ollut se tarkkailija luonne. Olet kovin huomaavainen, haluat aina auttaa. Voi kumpa monet piirteesi säilyisivät läpi elämäsi <3
Viime viikonloppuna juhlittiin etukäteen näitä juhlia kahdessa erässä. Viikonloppu oli todella rankka niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta nyt ne ovat onneksi takana päin <3
Teemana toimi ryhmä hau ja vahtitornin muotoisen kakun sijaan oikaisin hieman kakku toiveesta ja tein perus kermakakut kakkukuvalla. Juhlat taisi onnistua ainakin sankarin mielestä ja lahjoja tuli todella paljon joissa riittääkin touhua pitkäksi aikaa :)
Lyhyen isyystaipaleeni on opettanut jo sen, että lapsi opettaa meitä vanhempiaan. Ja isosti. Toiveena olisi täälläkin, että nuo jo vauvana esille nousseet hyvät ominaisuudet säilyisivät mahdollisimman pitkään. Meillä vietetään ensimmäisiä synttäreitä vasta puolen vuoden kuluttua, katsotaan kuinka isot juhlat pidetään.
VastaaPoistaKyllä :) se on jännää huomata miten nuo lapset on muokannut omaa minää ja kuinka itsestä löytyy puolia mitä ei tiennyt edes olevan olemassa :'D meillä on myös tuon pienimmän ensimmäiset synttärit kohta edessä :) sit ei onneksi hetkeen ole mitään synttäreitä järjestettävänä :D
Poista