Koko poppoon ollessa sairaana sitä erityisesti huomaa kuinka sitä kaipaisi sen toisen puoliskon läsnäoloa, et olisi rinnalla se jonka kanssa jakaa se arki, jonka kanssa vuorotella ns. hoitovuorot, jotta toinen voisi koittaa hetken edes levätä. Ei tarvitsisi kaikkien kolmen kipeenä olevan mennä yhtä aikaa sinne apteekkiin ja kauppaan, vaan toinen voisi jäädä niiden pienempien kanssa kotiin siksi aikaa. Olisi läsnä myös niissä hyvissä hetkissä. Pienin päätti opetella konttaamisen jaloa taitoa ja minä itkin kun tuli niin paha olo, ettei se toinen vanhempi näe tätäkään oppimisen riemua. Näitä tilanteita kun ei enää takaisin saa.
Itkua ja ahdistusta aiheuttaa myös se jokapäiväinen huoli toista kohtaan. Vaikka aviomieheni onkin tehnyt mulle ja meille kamalia asioita, kun vielä asuttiin yhdessä, niin tiedostan silti sen että hän oli hyvin sairas ja on edelleen ja sisimmässään hän on ihan eri ihminen kun mitä hän nyt riippuvuuden takia on. Kaikkien ahdistavien ja kamalien koettelemusten jälkeen välitän todella paljon edelleen hänestä ja tunnen valtavaa tuskaa katsellessa mitä riippuvuus tekee ihmiselle jonka kanssa olen puolet elämästäni matkannut. Se kun näkee rakkaan ystävän hiljalleen kävelevän askel askeleelta lähemmäs hautaa, etkä voi edes tehdä asialle mitään muuta kuin seurata vieressä ja toivoa toisen havahtuvan oikeasti siihen oman tilanteensa vakavuuteen. Se on jotain ihan kamalaa...
Koitan tässä kaikessa myös pitää positiivisuutta yllä ja koitan olla katkeroitumatta. Vaikka sielu huutaa miksi minä olen joutunut tähän tilanteeseen, mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tän kaiken taas... Miksei minun anneta olla onnellinen, kun elämäni on ollut syntymästä asti yhtä kamppailua.
Ulkoisesti huomaan, että olen kasvattanut jälleen suuren muurin eteeni. Kestohymy koristaa kasvoja koko ajan ja en vain osaa sanoa muille kuinka pahalta oikeasti tuntuu.
On mulla ihmisiä kelle voin puhua ja arvostan sitä suuresti. Välil vaan toivois kun voisi oikeasti hajota jonkun syliin ja itkeä vapaasti kaikki tuska pois. Kaippa tämä joskus helpottaa ja onhan tapahtumista kulunutkin vasta vähän aikaa, että väkisinkin menee aikaa käsitellä tapahtumia. Onneksi on nämä kaksi puolituista jotka tarvitsevat ja joiden takia minun täytyy olla vahva ja jaksaa päivästä toiseen. <3
Tsemppiä ja jaksamista sulle hurjasti! Mä uskon että vaikeiden tilanteiden jälkeen tapahtuu taas jotain hyvää, vaikka vaikea sitä on kaiken pahan olon keskellä ajatella niin. Ja mua ainakin suorastaan vitutti eron jälkeen kaikki ne "kyllä se siitä paremmaks muuttuu" kommentit, vaikka hyväähän niillä muut tarkoitti. Oli vaikee ajatella mitään positiivista ja tuntu epäreilulta, että miks mä en saa olla onnellinen. Mutta niin se elämä tuntuu menevän, vuoristorataa.. Jospa kevät tuo mukanaan lisää valoa ja positiivisia ajatuksia :)
VastaaPoistaKiitos MoonLily tsemppaavasta kommentista <3
PoistaJoo itse olen kans monelta taholta saanut kuulla "onneksi pääsitte lasten kanssa sieltä pois ja teillä on oma kämppä missä olla". Tiedän, että kaikki tarkoittaa hyvää, mutta en mä tätä tilannetta olisi halunnut ollenkaan, ei se ole mikään onni, että en saa elää onnellista perhe-elämää, ettei mulla ole enää sitä aviomiestä jakamassa arkea, enkä koe olevani onnekas että olen tässä vaiheessa elämää enempi hukassa kun teiniaikoina koskaan :'(
Uskon edelleen et asioilla on tapana järjestyä parhain päin, mutta aina ei vain jaksa olla se vahva.
Muistan kun kirjoitit teidän erosta, oli varmasti kamala paikka. Toivottavasti olosi on nykyään jo parempi <3
Kovasti voimia ja jaksamista haasteiden keskellä. Kliseet eivät aina kuulosta omaan korvaan kannustavilta tai niitä ei kaipaa kuulla. Ympäristö kuitenkin tarkoittaa hyvä vaikka sanat eivät välttämättä mieltäsi lämmitä. Asiat paranevat pikkuhiljaa ja elämän suunta löytyy vaikka välillä siltä ei tunnukaan. Tämä oma kokemukseni. Pienin askelin eteenpäin.
VastaaPoistaKiitos jälleen kommentistasi. Juu tiedän että lähimmäiset tarkoittavat vain hyvää <3 ja nyt on taas mennyt asiat onneksi parempaan suuntaan :) olen oppinut päästämään toisesta irti ja se on tuonut valtaisaa helpotusta arkeen kun ei tarvitse enää yhden aikuisen asioita murehtia kaiken muun joukossa. Jokainen aikuinen kun loppupeleissä vastaa itse omista tekemisistään ja valinnoistaan, minä en niihin pysty vaikuttamaan.
Poista