tiistai 15. tammikuuta 2019

Päätös

Päätös, jonka tekoa pitkään välttelin. 
Päätös, jota en koskaan uskonut tekeväni. 
Päätös, jota en koskaan olisi halunnut tehdä.
Päätös, jonka tekemiseen ei ollut enää muita vaihtoehtoja. 
Päätös, joka samaan aikaan aiheuttaa paljon kipua, mutta myös suuren helpotuksen. 


Eilen illalla sen laitoin sähköpostilla eteenpäin. 6 vuotta naimisissa oloa tuli täyteen viime joulukuussa. Kaksi ihanaa lasta on tähän liittoon syntynyt. En olisi koskaan halunnut olla se eroperhe. Halusin että meidän suhteemme kestää kaiken ja voimme ylpeinä todeta, onneksi ei luovutettu. Se olisi ollut ihanaa.
Mutta kuten olen elämässäni jo useaan otteeseen huomannut.. Ei ne asiat mene niin kuin saduissa. Ja jossain vaiheessa se todellisuus iski omaan tajuntaan. En ole toiselta saanut enää vuosiin kunnioitusta, rakkautta ja halua myös auttaa ja tukea minua. Olin ja olen hänelle itsestään selvyys.. Enkä tiedä tulisiko asiat koskaan muuttumaan.. Jotta välttyisi siltä "50 vuotiaana edelleen samassa elämäntilanteessa" kohtalolta, oli pakko löytää itseltä voimavarat päästää irti.
Ja eihän tämä ole lopullista, meillä on edelleen ne kaksi pientä lasta joiden hyvinvoinnista meidän on huolehdittava. Ja haluan pysyä ystävänä jo ihan heidän kuten myös yhteisen pitkän historian takia. 
Kuka tietää mitä tulevaisuudella on meidän varalle tarjottavana. Voin löytää joskus jonkun joka oikeasti rakastaa ja arvostaa minua niin paljon että myös itse tunnen oloni rakastetuksi. Tai sitten voi hyvinkin tiet joskus kohdata jos mieheni saa elämänsä kuntoon ja oppii huomaamaan myös omat virheensä. Ken tietää. Mutta nyt oli tämä tehtävä, jotta saan edes jonkunlaisen suunnan jälleen elämälleni. 

10 kommenttia:

  1. Siinä vaiheessa, kun toiselta ei vaan heru noita edellämainitsemiasi asioita (kunnioitusta, rakkautta ja halua olla tukena), niin onkin viisasta päästää irti. Vaikka onkin kaunis ajatus antaa toinen (tai useampi) mahdollisuus, mutta harvoin "tietynlaisen" suunnan ottanut osoittaa olevansa kykeneväinen muutokseen. Tai uskon kyllä itse muutokseen, mutta se vaatii varmaan vähintään vuosien työstöä. Mielestäni teit oikean ratkaisun sinua ja perhettäsi ajatellen. Hienoa, mikäli voitte vielä jatkaa ystävinä, mutta tärkeintä, että keskityt nyt omaan ja lasten hyvinvointiin. Kyllä sinä tuosta vielä selviät, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mahdollisuuksia tässä suhteessa kyllä on annettu, olen muuttunut Itsekkin toisen takia niin miljoona kertaa, mutta silti vaan en saa toiselta niitä asioita mitä itse arvostan parisuhteessa. Kipeetä tämä tekee ja tekee varmasti vielä pitkään. Ei auta kuin toivoa että tulevaisuudella on minulle annettavana hyvä ja onnellinen tulevaisuus vielä monin kerroin takaisin :)

      Poista
    2. Siihen mä tuossa viittasinkin, että olet antanut monia mahdollisuuksia. Kirjoitin varmaan vähän epäselvästi

      Poista
    3. Et ollenkaan, Itsekkin vain intouduin keskustelemaan :)

      Poista
  2. Rohkea ja vaikea päätös. Itsellä takana samanlainen tienhaara lähimenneisyydessä. Umpikujasta ei ollut muuta ulospääsyä, mutta kyllä se silti raskas askel oli otettavaksi. Elämää on elettävä omista lähtökohdista ja niin, että itse pysyy itsensä kanssa tasapainossa. Toisen kautta elämää ei voi loputtomiin elää. Valoa ja rohkeutta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) olo on kuin kulkisi betonisaappailla, mutta toivon vielä joskus sen helpottavan. Tällä hetkellä olo on hyvin sekava, haikea, ristiriitainen, pettynyt, vihainen, surumielinen.. Kaikki mahdolliset tunteet on käyty viime aikoinakin läpi ja ei varmaan vielä hetkeen helpota. Mutta ainakin sinun tarinaasi lukiessa huomaa että ehkä sitä toivoa minunkin kohdalla vielä on :)

      Poista
    2. Toivoa on aina. Se on vähä klisee, mutta pitää paikkansa. Kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä paremmaksi. Ja tuo tunteiden kirjo kuulostaa hyvin tutulta. Muista olla armollinen itseäsi kohtaan vaikeinakin hetkinä.

      Poista
    3. Yritän muistaa, onneksi on nämä pienet pitämässä pinnalla silloinkin kun tuntuu ettei jalat tahtoisi enää kantaa :)

      Poista
  3. Rohkea päätös, voi olla ihan hyväkin, että pääset aloittamaan ns. alusta. Tämä asia on varmasti ollut todella todella raskas, niin joskus kipeätkin päätökset tuntuvat helpottavilta. Tsemppiä teille uuteen arkeen ja toivottavasti tulevaisuus tuo teille kaikkea hyvää. <3 Elämä kantaa kyllä. ^^ <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Milla <3 toivon todella että olen tehnyt oikean päätöksen, vielä en siitä ole varma kun edelleen toisesta välitän ja ahdistaa suuresti kun elämä ei mennytkään nii kuin olin haaveillut :( aika näyttää.

      Poista