torstai 10. tammikuuta 2019

Hyvää uutta vuotta 2019

Joulu mennä tohotti ohitse ja vuosi kerkesi vaihtumaan uuteen. Viime vuodesta päällimmäisenä on muistoissa äärimmäisen suuri suru, ahdistus ja henkinen kipu. Mutta joukossa tunteina on myös kiitollisuus ja helpotus. Olen jo useampana vuotena blogeihini kirjoittanut toiveen seuraavan vuoden paremmuudesta. Tähän mennessä olen saanut vain kivuliaampia vuosia peräjolkkaa. Nyt uuden vuoden yönä en enää esittänyt toivetta. MINÄ PÄÄTIN, että TEEN tästä vuodesta paremman. Olen jo vuosia elänyt ainoastaan muita ihmisiä miellyttäen, jättänyt omat haaveet ja asiat toteuttamatta, koska muut menee edelle. Olen myös yksin tuupannut muita ylämäkeen saamatta siitä mitään kiitosta. Päätin, että nyt tämä itseni laiminlyönti loppuu. En halua olla tässä elämäntilanteessa enää vuoden, kahden tai jopa kymmenen jälkeen. Kiittämättömyys kun on maailman palkka, niin kuka sitä arvostusta tuo jossei itse.


Olen alkanut pikkuhiljaa nauttimaan tästä uudesta kodista. Siitä tunteesta, että täällä on minun säännöt, tämä on minun ja lasteni oma turvapaikka jota ei kukaan riko. Tämä on KOTI, jossa vallitsee turvallisuus, läheisyys ja välittäminen. Se tunne, joka monille on varmasti itsestäänselvää, mutta joka ei ole ollut minun elämässäni itsestäänselvyys.
Koti jossa vauvan ryömiessä, saan antaa sen rauhassa ryömiä, koska tiedän ettei täällä ole mitään vaarallista. Sopivan pieni, jonka ylläpidon jälkeen minulla riittää aikaa myös siihen tärkeimpään. Omien lasteni kanssa olemiseen.
Oman hyvinvointini kohentamiseksi olen tosiaan päättänyt hakea seuraavassa yhteishaussa kouluun. Olen haaveillut kultasepän alasta jo vuodesta 2012 ja tuolloin olisin sinne päässytkin, mutten voinut paikkaa ottaa vastaan silloisen työpaikkani takia. Hakuaikoja selaillessa silmiini pisti myös toinen ala, jota aion kakkos vaihtoehtona hakea, nimittäin sisustus-suunnittelijan tutkinto.
Olen myös alkanut nipistämään rahoja sivuun myös itseni hemmotteluun. Sen sijaan, että kaikki rahat menevät aina lasten tavaroiden, vaatteiden ja ruuan hankintaan, olen alkanut ostamaan itselleni aina sillointällöin jotain kivaa :)

Olen myös herännyt ns.todellisuuteen. Elin niin kiinni menneessä, etten osannut siitä enää päästää irti.. Olen alkanut pikkuhiljaa oivaltamaan, että toisen alkoholismi ei ole minun vikani ja minun tehtäväni ei ole häntä yrittää muuttaa. Tukea aion edelleen jos hän sitä haluaa, mutta enää en aio olla se ainoa joka sitä köyttä vetää. Jossei se toinen aio itse mitään tehdä oman hyvinvointinsa eteen ja keskittää energiansa vain auttajien ja lähimmäisten mollaamiseen ja syyllistämiseen niin miksi ihmeessä minä tuhraisin siihen voimavarojani. Ne kun muutenkin ovat kiinni jo pelkästään siinä, että hoidan yksin meidän yhteiset lapset 24/7 hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.


Olen alkanut pitämään omasta kunnostani parempaa huolta. Jälkikäteen muisteltuani, olen ollut tunne syöjä. söin paljon kaikkia herkkuja korvatakseni sen sisäisen pahan olon. Uudessa kodissa minun ei ole tehnyt mieli syödä juuri ollenkaan enää karkkia tai sipsiä. Noutoruuan määräkin on vähentynyt roimasti. Syön edelleen kuin hevonen, mutta epäterveellisten valintojen sijaan olen alkanut syömään kunnolla oikeaa ruokaa ja huolehtimaan riittävästä veden juonnista. Pientä kotijumppaakin olen aloitellut tässä selkäongelmieni selättämiseksi. Olenkin ilokseni saanut huomata kuinka painan tällä hetkellä suurinpiirtein sen verran mitä olen painanut viimeksi 4 vuotta sitten :)
Paljon on tietysti vielä asioita selvitettävänä ja tulevaisuus edelleen hermostuttaa, etenkin omistamani talonpuolikkaan takia sekä lasteni isän terveyden tilan jälleen romahtamisen takia. Mutta kuten tähänkin asti elämääni on ohjannut eräs lause, ohjaa se minua edelleen

Asiolla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin

8 kommenttia:

  1. Toihan kuulostaa jo paremmalta heti! Jos jaksat pusertaa eteenpäin tolla mentaliteetilla niin varmasti hyvä tulee. :) Ja todellakin asioilla on tapana järjestyä! Ainakin mä itse toivon ja jaksan uskoa siihen. Toinen hyvä sanonta tähän on: se mikä ei tapa, vahvistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella sitä itekki että kaikki lopulta kääntyy hyväksi.. Viime päivät ovat olleet jälleen henkisesti todella raskaita, mutta olen niiden johdosta tehnyt kipeitä päätöksiä, joiden toivon lopulta osoittautuvan oikeiksi ja onnea tuoviksi päätöksiksi :)
      Ja jos nämä koettelemukset ei tapa, ni mun täytyy varmaan ilmoittautua kohta jonnekin vahvin nainen kisaan :'D hahaa

      Poista
  2. Ihanaa, että susta on alkanut tuntua jo paremmalta ja sellaiselta, että on nyt enemmän kontrollia omasta elämästä. Kodin kuuluu todellakin olla se ihana turvasatama, johon saa tulla hengätämään, rauhoittumaan ja jossa kokee olonsa turvalliseksi. Paljosti kaikkea hyvää sinulle tälle vuodelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maru <3
      Pienin pienin askelin edetään eteenpäin, välillä toki takapakkia tulee, mutta toivon todella että olen viimein ottanut oikean suunnan omassa elämässäni. Ja ehkä vielä jonain päivänä voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen <3
      Oikein paljon onnen hetkiä sinullekin tälle vuodelle <3

      Poista
  3. Asiat järjestyvät kyllä, siihen pitää uskoa. Asenteesi on edelleen ihailtava, aurinkoisempaa vuotta 2019!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon :)
      Ihanaa onnen täytteistä vuotta teidän perheelle :)

      Poista
  4. Etäisyys asioihin tekee kyllä todella hyvää! Mukava kuulla että menee noin paljon paremmin :) Todellakin pidä kiinni tuosta, että oma ja lasten hyvinvointi edelle ♥ Aikuista ihmistä ei todellakaan voi muuttaa saati auttaa häntä jos ei halua auttaa itseään, sen olen itsekin oppinut kantapään kautta.

    Tsemppiä myös kouluhakuihin! Opiskelussa on kyllä omat mukavuutensa, en kadu yhtäkään käymääni koulutusta vaikka joidenkin mielestä niitä on ehkä vähän liikaa :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kumma kun kaikki pitää kokea kantapään kautta :'D mutta ehkä silloin oppii parhaiten.. Ja itsellä ainakin on toisinaan vika et pistän helposti oman oloni syrjään ja koitan väkisin saada asioita parannettua. Nyt olen alkanut oppimaan myös sitä pientä itsekkyyttä. Ja nimenomaan sen, että pieni itsekkyys ei aina ole paha asia ja itseään ei pidä antaa polkea maanrakoon.

      Kiitos paljon :) tuntuu että opiskelu on juuri nyt sitä mitä todella kaipaan. Uusia tuulia kaiken tämän myllytyksen jälkeen, mahdollisesti tutustua uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea tehdä jotain ihan vain minulle :) ja mielestäni ei voi opiskella liikaa, kerran täällä vain eletään, joten miksi sitä ei käyttäisi itsensä kehittämiseen ja itseään kiinnostavien asioiden parissa :)

      Poista