Lisääntyvä auringon valo on piristänyt mieltä todella paljon. Mä rakastan kevättä, sitä kun alkaa olemaan jo sen verran lämmin, ettei tarvitse kärsiä kylmyydestä tai kerrospukeutumisen tuomasta henkeä ahdistavasta tunnetilasta. Mä rakastan sitä tunnetta kun aurinko lämmittää kasvoja ja jalkakäytävillä voi alkaa tallustelemaan pikkuhiljaa ilman pelkoa kaatumisesta. 😊
Koulustressiä on vähän pukannut viime päivinä. Opettajat ovat tuutanneet sähköpostin ja moodlen täyteen tehtäviä, joiden tekoon on aikaa enää kaksi viikkoa. Mutta enää kaksi viikkoa olisi teoriaa koulussa, jonka jälkeen siirrymme viimeiseen työharjoitteluun. Sitten olisikin koulu päättötodistusta vaille valmis ja minusta olisi määrä valmistua lähihoitaja lasten ja nuorten pariin. Eli valoa tunnelin päässä on. 💪
Vaikka lisääntyvä valo onkin tuonut tullessaan paljon hyvää mieltä, olen myös kärsinyt valtavasta uupumisen tunteesta. Painajaiset ovat lähes joka öinen vitsaus, olotila on jatkuvasti sellainen, että tekisi mieli hautautua jonnekkin bunkkeriin, eikä tulla sieltä enää koskaan pois. Paniikkikohtaukset ovat oleet jälleen viikottaisia ja suoraan sanottuna pelkään elää. -_- Kotona menen koko ajan todella suurilla kierroksilla, en osaa rentoutua, enkä saada itselleni minkäänlaista turvallisuuden tunnetta. Olo on ollut jo pitkään todella itkuinen ja ahdistunut, eikä kämpän myynnit exän kanssa ole yhtään helpottaneet asioita. Haluaisiko joku ostaa Sastamalan perämettiltä pienen "kivan" remppakohteen itselleen?
Päätin ottaa jälleen omasta hyvinvoinnistani koppia (vähän liian myöhään, mutta parempi kai myöhään kun ei silloinkaan..) ja kävin koulun terveydenhoitajalle sanomassa, että nyt tarviin jotain apua. Hän otti hienosti koppia aiheesta ja kysyi hoidanko itse yhteydenottamisen vai hoitaako hän ja vastasin, että jotta saadaan apua eteenpäin niin olisin kiitollinen jos joku muu hoitaa kun omat voimavarat ei enää tahdo riittää. Ei mennyt kauaakaan kun sain wilmaviestiä koululääkäriltä ja koulupsykologilta. Koulupsykologilla kävinkin nyt perjantaina keskustelemassa ja totesimme yhdessä, että jonkinlaiseen traumaterapiaan olisi varmasti akuutti tarve. Toivotaan, että lääkäri olisi samaa mieltä asiasta ja suostuu sinne lähetteen tekemään ja mahdollisesti pääsisin sen aloittamaan ja sitä kautta toipuminen oikeasti pääsisi käyntiin. Se kun ei näytä nyt onnistuvan näiden tavallisten konstien avulla. -_-
Jotain positiivista myös tähän loppuun: kävin jatkamassa itseni kiduttamista eli tatuointiprojektia eteenpäin. Harmikseni jouduin edeltävän ajan perumaan sairastuttuamme juuri silloin koronaan, mutta nyt pääsimme onneksi viimein aloittamaan värittelyn. Nyt onkin lapaluun seutu melko arkaa aluetta, mutta kyllä tästä vaan tulee hieno kokonaisuus sitten, kun tämä joskus saadaan valmiiksi. ^_^ Ja kallis projekti, mutta jos mä jotain olen elämässäni oppinut, niin sen, että hyvästä tatuoinnista kannattaa maksaa. Kalliiksi tulee se peitto-operaatiokin ja ärsytystä tatuoinnin huonoudesta ei voi edes rahassa mitata.
Mitäs teille kuuluu sinne ruudun toiselle puolelle? Toivottavasti voitte hyvin ^_^ <3
Ikävä kuulla, että mieliala on ollut noin pohjamudissa. Toivottavasti pian helpottaa ♥ Tänne ei kuulu juuri muuta, kun odotellaan uuden asunnon löytymistä (kun joku tarjous joskus menisi läpi :D) ja duunia. Kevät tuppaa vetämään omaakin mielialaa hiukan ahdistuksen puolelle, mutta ei auta kun yrittää ottaa kaikki mahdolliset voimavarat ja keinot käyttöön jaksamisen suhteen!
VastaaPoistaEn tie alkaako oleen loppusuora uupumusta vai mikä? Onko liikaa stressiä liian monelta suuntaa? En tiedä mutta syvällä suossa rämmitään. Onneksi apua on saatavilla ja sitä onneksi nykyisin osaa ja uskaltaa hakea, toivottavasti sitä kautta saisi välineet käsitellä näitä tunteita ja ehkä joskus oppisi elämään lähes normaalin kaltaista elämää 😊
PoistaToivottavasti mieleinen asunto löytyy paikkoin ja pääset/pääsette laittamaan mieleiseksi 😊 Voimia myös sulle todella paljon ahdistuksen kanssa kamppailuun 💖
Tsemppiä fiilisten kanssa. Toivottavasti tilanne paranee pian ja ylipäätään tosi hyvä juttu, että oot oppinut omiin oloihin on oppinut reagoimaan ja hakemaan apua tarvittaessa. :) <3
VastaaPoistaMulle tämä kevät on tuonut omituisen paljon energiaa, jopa huolimatta siitä että meidän ikkunarempan jälkipuinti jatkuu yhä ärsyttäen ja rasittaen. -__- Mutta muutoin siis hyvää kuuluu, ilmoittauduin jopa vapaaehtoistyöhön. ^^
Jotain hyötyä taitaa tästä vanhenemisesta olla, kun osaa ja uskaltaa jo apua hakea omiin oloihin ihan toisella tavalla kuin mitä esim nuorempana :D Ajat vaan menee näissä asioissa harmittavan pitkälle, mikä onkin ihan koko maan laajuinen ongelma, mutta ei auta kuin sinnitellä. :)
PoistaIhana kuulla että kevät on tuonut sinne tullessaan positiivista energiaa ^_^
Toivottavasti saisitte pian jälkipuinnit teidän eduksi käytyä läpi <3 ja pääsisitte jatkamaan elämää ilman moista riesaa.
Oi vau, millaiseen vapaaehtoistyöhön hakeuduit? tsemppiä niihin tuuliin ^_^ <3
Tsemppiä, toivottavasti olo helpottaa piakkoin! <3 Upea tatuointi! Kyllä sitä välillä tatskaa ottaessa miettii, että jaa tästä kivusta mä maksan, onko järkee. :D Mutta aina se kipu on sen lopputuloksen arvoinen kun on osaava tekijä tekemässä!
VastaaPoistaJoo niinpä, koko rahan edestä kärsittävä :D Noo josko viimeistään ens syksynä pääsee nauttimaan valmiista lopputuloksesta ^_^
Poista