Mä en käsitä tätä ajan juoksua. Tammikuu huitelee jo puolessa välissä, enkä ole mukamas ennähtänyt tänne kirjoittamaan. Viime vuonnakin minun piti tehdä Moonlilyn kirjoituksen innoittamana oma postaus: "minä 10 vuodessa", mutta sekin on nyt jäänyt luonnoksiin täysin keskeneräisenä teoksena. Mulla on myös paha taipumus siihen, että jos en saa jotain yhdellä istumalla valmiiksi, en sitä saa valmiiksi enää koskaan 😂 Tottakai minä pakolliset asiat hoidan, jos ne kesken jää, mutta nyt tarkoitin tällä harrastepohjaisia asioita, kuten piirtämistä tai blogitekstin julkaisemista. Saa nähä huvittaako minua enää sitä postausta raapustaa, aika näyttää. Olisi vain ollut niin otollinen tilanne viime vuonna kun eleltiin tasa vuosikymmenessä. Siitä olisi ollut hauskaa pohtia miten olen muuttunut 10 vuodessa, mutta nyt jos kirjoittaisin, täytyisi se tehdä aikaväleille 2011-2021, eikä se näytä enää yhtä hyvältä kuin 2010-2020. Nää on mun omia korvien välisiä ongelmia 😂😂
Meillä on arki lähtenyt sujumaan jo normaalilla tavalla, mies palasi joululomansa jälkeen kouluun, esikoinen aloitti taasen hoidossa ja itse olen möllöttänyt pienimmän kanssa nyt kotosalla pohtien tulevaisuutta. Hoitovapaani kun loppuu virallisesti 4kk kulttua. Tein nyt melkoisen radikaalin päätöksen ja ilmottauduin nyt jo työttömäksi sekä ilmoitin myös nuorimman päivähoitoon nostaen samalla esikoisen hoito-ajan täysiin tunteihin. Tein myös hieman yllättävän suunnitelman tulevaisuuteni suhteen. Hain tuossa aikani kuluksi kolmannen kerran opiskelemaan kasvatus-ja ohjausalantutkintoon, ajatuksella "josko ne kyllästyisivät minun jatkuviin hakuihin ja päästäisi edes säälistä opiskelemaan" 😂
Opinto-ohjaaja soitti hakemuksen tiimoilta ja siinä hetki juteltuamme erehdyin sanomaan siitä, että olen jo useasti koittanut hakea pääsemättä. Opinto-ohjaaja minulle sitten sanoi, että olenko ajatellut lähihoitajan tutkintoa, koska heillä on sinne paljon enemmän vapaita opiskelupaikkoja ja lähihoitajan papereilla pääsen työllistymään myös varhaiskasvatukseen, sekä se mahdollistaa myös moneen muuhun ammatti-osioon suuntautumisen, kuten päihde tai mielenterveyspuolelle, joka minua on kovasti kiinnostanut jo vuosia. Hetken siinä tuumailtuani, tein päätöksen siirtää hakua lähihoitajan puolelle ja yllätyksekseni koulutus suoritetaankin ihan tässä omassa asuinkaupungissa, pääsykokeet ovat jo ensi viikolla, sekä koulutus alkaisi jo 1.2. Melkosen nopealla aikataululla siis. Otin samointein yhteyttä esikoisen hoitopaikkaan ja sain nuorimmaisen hoitopaikankin järjestymään jo alkavaksi tuolloin 1.2.
Työvoimatoimistoon laitoin myös toivetta, josko voisin opiskella työttömyystuella, mutta työkkärin työntekijä totesi, että tuskin tulen saamaan myöntymystä heidän puolelta tähän, koska aikaisemmin opiskeltu keittiönala työllistää todella hyvin tällä hetkellä täällä päin ja syyksi ei riitä heille se, että minulla on tullut mitta täyteen keittiöalaa. Vaihtoehtona jäi joko luopua tästä opiskeluhaaveesta tai hakeutua opiskelemaan omakustanteisesti kelan opintotuella. Meinasin lyödä jälleen hanskat tiskiin asian tiimoilta, mutta kumppanini ja eräät ystävät saivat kannustettua minua kuitenkin sen verran, että aloin jälleen nähdä koulun aloituksen mahdollisena.
Ehkä tästä selvitään ja tiukalla budjetoinnilla saadaan varmasti asiat luistamaan. Jos sillä hetkellisellä kitkutuksella saavutetaan kuitenkin se piste, että molemmat työllistymme lopulta aloihin, mistä pidämme ja mitä jaksamme työksemme tehdä, on se varmasti kaiken sen arvoista.
Minua harmittaa syvästi tässäkin asiassa se oman itsetunnon puute. Heti kun meinaa tulla vähääkään haasteita jonkun asian saavuttamisen suhteen, on ensireaktioni välittömästi se "en minä pysty tähän, kuvittelin itsestäni jälleen liikoja".
Tuntuu, että minulta puuttuu täysin tietynlainen kunnianhimo ja tavotteellisuus. Tässä sen huomaa miten vahingollista ja pitkä vaikutteisia seurauksia kiusaamiset ja jatkuvat lyttäämiset aiheuttavat. Onneksi olen koittanut vähän nykyisin pistää vastaan muiden olettamuksille ja niihin ennakkoajatuksiin mihin itse helposti syyllistyn. Hypätä sen oman mukavuusalueen yli ja peloista huolimatta koittaa saavuttaa asioita. Tässäkin suuri apu on ollut omilla tukijoukoilla, jotka ovat jaksaneet kannustaa ja tukea minua päätöksissäni. 💓 Eiköhän ne asiat ala tästä pikkuhiljaa lutviutumaan.
Näin uuden vuoden alkajaisiksi heittäisin teille lukijoille pallon:
Onko teillä jotain ideoita mistä haluatte minun kirjoittavan? Postaus ideoita saa vapaasti heitellä, jos joku tietty asia kiinnostaa ja minä koitan niistä kirjoitella aina kun sopiva vapaa hetki löytyy ^_^
Kyllä mun mielestä voi vielä tehdä vuosien 2010-2020 katsauksen vaikka ollaankin jo 2021. :D Ollaan vasta tammikuussa kuitenkin.
VastaaPoistaJa opintolaina on ihan hyvä ja suhteellisen riskitön lisä, jos jossain vaiheessa tarviikin hieman enemmän elämiseen rahaa. Sitä ei kuitenkaan tarvitse nostaa koko opiskeluajalta jos ei halua. :)
Täytyy katsoa saanko aikaiseksi tehdä sen postauksen loppuun :D
PoistaTäytyy tosiaan perehtyä tuohon opintolainaan, en ole sitä koskaan joutunut nostamaan niin siksi vähän oudoksuttaa :D Mutta eiköhän ne asiat siitä ratkea pikkuhiljaa ^_^ Koitetaan nyt ainakin ensin se pääsykoe ja mietitään sitten, et miten rahoitetaan jahka tulee varmistus että pääsee kouluun ^_^ Ja tie vaikka saisin perusteltua tarpeeksi hyvin työkkäriin alanvaihdon ja saisinkin siihen liiton koulutustukea. Mutta askel kerrallaan :)
Toivottavasti pääset opiskelemaan! Ja tosi ihanaa, että läheisten tuki rohkaisee ja olet pikkuhiljaa päässyt eteenpäin siitä kiusaamisen ja muun lyttäämisen aiheuttamasta harhasta, ettetkö muka pystyisi. 🧡 Komppaan Eniä, opintolaina on hyvä tapa mahdollsitaa itselleen paremmat olosuhteet suorittaa opinnot loppuun. Ja sitten kun on valmistunut, lähihoitajalle riittää töitä, eikä lainan takaisinmaksu tule olemaan ongelma. 😊
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaLäheisten tuki on kyllä kullan arvoista <3
Vaikka lisälainan ottaminen pelottaakin ajatuksena, kun on muutenkin tiukkaa rahasta, niin uskon että se kannattaa. Ainakin toivon niin, että tämän päätöksen avulla työllistyn itseäni kiinnostavaan alaan ja saan talouteni edes kohtuulliselle tasapainolle. :) Nyt vain jännityksellä odottelen tuloksia, toivon todella, että pääsen kouluun ^_^
Kauniita talvisia kuvia! <3 Mä kannatan kans opintolainaa, ei tarvii sitten koko opintojen ajan kituutella. Mä oon nostanu lainaa sillä mentaliteetilla, että nyt elän kun oon nuori ja maksan lainaa sitte vanhana. :D Se takaisinmaksu on kuitenkin tosi joustavaa ja sun valitsemalle alalle varmasti työllistyy hyvin. :) Ja isosti tsemppiä opintoihin, you can do it! Ja muista olla armollinen itsellesi, ei itsetuntokaan hetkessä korjaudu, siihen menee aikaa.
VastaaPoistaKiitos TiiaVee <3
PoistaKuvailemasi mentaliteetti on varmastikkin oikein hyvä ja viisas mentaliteetti :D Onhan se tosiaan fiksumpaa ottaa se laina ja pärjätä opintojen ajan, kun että kituuttaa liian tiukalla tai pahimmassa tapauksessa jättää unelmiaan toteuttamatta. Kiitos tsempeistä <3
Voi, tämän armollisuuden kun muistaisi. Miksi sitä ihminen on aina niin vaativa itseään kohtaan?
Toivottavasti pääset kouluun, tuohan olisi ihan mahtava juttu! <3 Ystävä myös vaihtoi alaa ravintola-alalta, se kun on hankalalla tavalla kiireinen, stressaava ja painetta tuova, kun ei palkata tarpeeksi henkilökuntaa. Varsinkin, jos on ongelmia ruokavalion ja allergioiden kanssa, niin epäsäännöllinen työaika on aika paha, saati sellainen missä ei ehdi aina edes syömään. Opintotuki on kyllä todella pieni, muistan itsekin opintojen ajoilta, kun vuokran, puhelinlaskun ja netin jälkeen jäi käteen 30e... Isällä ja äidillä oli onneksi silloin mahdollista auttaa, jonka lisäksi koulu tarjosi ilmaiseksi ruoan ja aamupuuron eli ruokaan ei mennyt paljoa rahaa. Pelkästään vikalle vuodelle otin opintolainan, koska en saanut kesäksi töitä ja se oli pakko nostaa, että saa kesäksi tt- tuen. Sen saa kyllä maksettua helposti ja alkuunhan siitä menee pelkät korot tyyliin kerran vuodessa eli ei tule ongelmaa, vaikka ei työllistyisi heti valmistumisen jälkeen. :) Halvin laina, mitä elämässä on mahdollista saada. Tsemppiä, täällä eletään hengessä mukana! <3
VastaaPoistaVoi kiitos paljon Milla <3
PoistaHui kuinka pienellä sinun on pitänyt pärjätä, onneksi sinulla on ollut noin mahtavat tukijoukot, jotka ovat pystyneet auttamaan sinua rahallisesti ^_^
Eiköhän nuo raha-asiat saada järjestymään :) En halua ainakaan tämän takia kirota tulevaisuudessa "miksen silloin hakenut/miksen mennyt kohti unelmia" :) Asioilla on onneksi aina tapana järjestyä. Nyt vain jännityksellä odottelen tuloksia, hakijoita oli ainakin pääsykokeiden perusteella todella paljon.