keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Yksi äijä lisää

Elämäni on jälleen muuttunut. Minusta tuli eilen klo.16.44 toistamiseen äiti. Aamusta tulimme sairaalaan vauvan painoarvio ultraan ja ultran laskujen mukaan kun painoa oli pikkumiehellä jo hurjat 4600g, niin meille sanottiin, ettei kotiin enää yhtenä kappaleena tarvitse mennä. Menimme odottavien osastolle odottelemaan synnytyssalin vaputumista. Muutaman tunnin siinä odottelimme kunnes kätilö tuli meidät hakemaan synnytyssaliin.
Täs kohtaa viel naurattaa :'D

Salissa alkoi valmistelut tulevaa koitosta varten. Lääkärin saavuttua paikalle kätilön kaveriksi, minulta puhkaistiin kalvot. Tästä ei mennyt kovinkaan kauaa kun supistuksia alkoi hiljalleen tulemaan, jotka loppujen lopuksi yltyivät todella voimakkaiksi. Pelkäsin nopean etenemisen takia, etten ehtisi saamaan minkäänlaista kivunlievitystä. Pelkkä ilokaasu kun ei minulla auttanut pennin vertaa. Kätilö ja anestesia lääkäri päätyivät tällä kertaa epiduraaliin. Se vei terävimmän supistuskipupiikin pois, mutta ei poistanut sitä kokonaan. Melko pian epin laiton jälkeen minua alkoi todella voimakkaasti ponnistuttamaan, ja kätilön todettua paikkojen olevan auki, sain siihen luvan. Jos jotain positiivista piti tästä hakea, oli se että tällä kertaa tunsin ponnistamisen ja supistukset (viime kerran spinaali vei kaiken pois) mutta muuta hyvää en epistä sitten keksikkään :'D voin sanoa että oli kyllä tuskien taival saada poika pihalle, sitä kivun määrää en hevillä unohda ja muistan miettineeni et miksi helvetissä monet pitää luomu synnytystä jotenkin urhoollisena tapana synnyttää. Typerää itsensä kiduttamista se on :'D (älkää ottako liian henkilökohtaisesti)
Ikuisuuden piinan jälkeen sain kun sainkin puserrettua pojan joka painoi 4310g ja joka omasi 53cm pituutta. Ja vaikka tuntui että toosani olisi räjähtänyt kranaatin lailla sirpaleiksi ympäri salia, sain yllätyksekseni vain yhden tikin ja muutaman nirhauman. Napanuora oli kiertyneenä pikkuisen kaulan ympäri, joka leikattiin kiireellä poikki ennen muun kropan syntymää. Mutta siitäkin me selvisimme oikein hyvin :) kokonaiskesto tällä kertaa koko touhulla oli 2h 43min.

Nyt tutustumme toisiimme osastolla ja odotamme lupaa siirtyä harjoittelemaan yhteiseloa kotipuoleen. ^_^

16 kommenttia:

  1. Oi, onnea uudesta perheenjäsenestä <3

    VastaaPoista
  2. Onnea!!! Oon käyny täällä jatkuvasti katsomassa joko joko joko. :D

    Esikoisen kerhokaverin äiti sai maaliskuussa vauvan. Vauva oli ulkona 25 minuuttia sen jälkeen kun kalvot oli puhkaistu.

    Mulla on kaikki kolme tulleet nopeasti ulos sen jälkeen kun on saanut ponnistaa. Avautuminen on kestänyt tolkuttoman kauan. Oisko esikoisen ulos saaminen kestänyt viitisen minuuttia, toinen ja kolmas tulivat parissa minuutissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos paljon ^_^

      Sulla on sitten ponnistusvaihe ollu todella nopea kaikista :O itsellä esikoisesta oli vain 11min, mutta tästä uudesta tulokkaasta ponnisteltiin puolen tuntia. Tosin esikoisen nopean ponnistuksen tuloksena repesin todella paljon ja eppari jouduttiin tekemään kun sydänäänet hävis, nyt kun sai rauhakseltaan ponnistella vaikka se olikin tuskaa niin ilmeisesti auttoi pitämään paikat ehjempinä :)

      Poista
  3. Oii ihanaa! Oikein paljon onnea koko perheelle! <3<3

    VastaaPoista
  4. Oi ihanaa, onnea koko perheelle ! <3 <3

    VastaaPoista
  5. Onnea vielä! Ootte te äidit kyllä melkoista rautaa, huh :'D onneksi se on sen kivun arvoista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhmiä ja masokistisia me ollaan ku tommosta pitä ehdointahdoin mennä kokemaan :'D heh.. ei vaan, hetken se vaan onneksi loppujenlopuksi kestää ja kyllähän nää tuo vähän erilaista sisältöä elämään :D

      Poista