Olen tänä vuonna tehnyt itselleni lupauksen, jossa päätin, että tämän vuoden lopussa saan vedettyä yhden leuan leuanvetotangolla. Joillekkin tämä tavoite saatta olla ihan helppo nakki ja tavoite saattaa jopa toisia naurattaa, kuinka mitätön ja helppo juttu tuo nyt on saavuttaa. Itse en kuitenkaan ole koskaan saanut vedettyä yhden yhtäkään leukaa olemattomien käsivoimieni ja huonojen selkälihasteni takia. Kesäkuuta mennään jo pitkällä ja kieltämättä itselleni asettama haaste alkaa tuntumaan oikeasti todella vaikealta toteuttaa. Saa nähä kuinka tämän naisen käy.
Samaan aikaan tein myös toisen päätöksen. Tänä vuonna minä oikeasti teen paremman kuntoni eteen jotain, enkä vain tyydy ikuisiin jossitteluihin asian suhteen.
Korona iski hyvinkin sopivaan saumaan tämän tavoitteen suhteen. Sitä kun oli väkisin keksittävä kotona jotain tekemistä kun minnekkään ei voinut mennä, tuli liikunnasta hyvinkin tärkeä osa meidän arkea.
Aloitimme ihan pienillä matkoilla alkuun, noin 2-3km matkoilla. Sekin sai jo pientä vastustusta kun lapset eivät olisi millään jaksaneet tylsästi vain kierrellä polkuja ja teitä ristiin rastiin. Eikä se alku meinannut helppoa olla itsellenikään. Mutta kun sitkeästi jaksoimme pitää kiinni rutiineistamme, aloin huomaamaan kuinka paljon helpompaa se lähteminen alkoi olemaan ja sitä jopa alkoi kaipaamaan päivittäistä lenkkiä.
Maaliskuun aikana en huomannut mitata kertyneitä kilometrejä, mutta ei niitä varmastikkaan muutamaa kymmentä enempää tainnut tulla.
Huhtikuuhun mennessä olin ladannut itselleni sports trackerin ja sain sinne tallennettua jokaisen lenkin mikä käytiin tekemässä. Nälkä kasvaa syödessä, niin myös tässäkin touhussa. kun huomasi kilometrien kertyvän tilastoihin, alkoi huomaamatta tulla sellainen kilpailu vietti päälle "josko minä vielä tuon tien pätkän käyn kiertämässä"
Huhtikuun aikana kertyneitä kilometrejä tuli yhteensä 85,6km.
2-3km lenkkien joukkoon alkoi ilmestyä jopa 4-5km lenkkejä ja esikoinenkin yllätti kuinka reippaasti jaksoi nuo matkat potkutella potkupyörällä. Nuorempi kulkikin mukavasti vaunuissa, toki hänkin on nyt enempi alkanut kävelemään tuolla ulkona ollessa.
Toukokuussa tulikin käveltyä huikeat 111km. Lenkit ovat alkaneet olemaan minimillään sitä 3.5km luokkaa, mutta valtaosa lenkkien pituuksista ovat olleet tässä kuussa 5km ja yli. Yhtenä päivänä jaksoin painaa jopa 8.15km lenkin. Olin kyllä todella ylpeä omasta jaksamisestani.
Ulkoilusta on kyllä tullut itselle elämäntapa ja toivon että se tässä pysyy osana loppu elämää, eikä tule taantumia asian kanssa. Lapsillekkin haluan opettaa kuinka tärkeää se päivittäinen ulkoilu on oman hyvinvoinnin kannalta ja samalla saadaan tästä juuri sitä perheen yhteistä kivaa ja hyödyllistä puuhaa :)
Samaan aikaan kroppa ja mieli kiittää.
Mitä muutoksia olen tästä huomannut entiseen verrattuna? Ulkonäöllisiä suuria muutoksia en ainakaan itse vielä ole suuremmin huomannut, mutta oma jaksaminen on selvästi arjessa parantunut. Selkäkipuja on selvästi ollut nyt harvemmin ja ne on nopeammin parantuneet jos jotain kipuja on tullut.
Jaloissa alan huomaamaan sen ettei ne enää tunnu sellaisilta pehmoisilta isoilta möllyköiltä vaan tilalle on alkanut tulemaan oikeasti kunnon lihasta ja farkut ei kiristä lahkeista oman painon takia vaan sen takia kun on lihasmassaa alkanut tulemaan. Lisäksi monet vaatteet ovat alkaneet istumaan paremmin ja vyötäröllä olevat jenkkakahvat ovat selkeästi alkanut pienenemään. =D
Mutta ennen kaikkea se oma jaksaminen ja terveys on tässä olleet se suurin asia mitä olen lähtenyt tavoittelemaan ja josta haluan jatkossakin pitää kiinni ^_^
Seuraavana tavoitteena itselleni olen asettanut juoksemisen lisäämisen näihin lenkkeihin. Huonon hapenottokykyni takia tässä on omat haasteensa, mutta ajattelin pikkuhiljaa tätäkin koittaa harjoittaa paremmaksi ja ilokseni huomasin tässä joitain päiviä sitten että jaksoin jopa 500m juosta. MINÄ JUOKSIN 500m ILMAN, ETTÄ TEIN KUOLEMAA SEN JÄLKEEN!!! o_O
Terveisin entinen sohvaperuna ja tekosyiden keksijä. Tästä on hyvä jatkaa kohti terveempää elämää!^_^
