Syntymäpäivä hulinaa

 Meillä juhlittiin tuossa noin viikko sitten kahdet syntymäpäivät. Ensin oli rakkaan esikoiseni 9 vuotis syntymäpäivät ja tästä muutaman päivän päästä oli myös mieheni syntymäpäivät. 

Esikoisen syntymäpäiviä juhlittiin kutsumalla lähimmät sukulaiset kahville. Yleensä minulla on ollut tapana jakaa porukka kahteen eri kattaukseen, jotta pieniin tiloihin mahtuu paremmin. Nyt kuitenkin päätimme pitää kaikki samalla kattauksella, koska varsinkin iäkkäämpien vieraiden saapuminen paikalle oli hyvin epävarmaa. Suureksi iloksi kuitenkin lähes kaikki pääsi paikalle ja vaikka hetkellisesti pieni asuntomme olikin täpösen täynnä, löytyi kaikille kuitenkin istumapaikkaa ja pääsi sopivasti myös kaikki sukulaiset seurustelemaan keskenään. Ja me pääsimme vähemmällä stressillä kun kaikki oli ns.yhdeltä istumalta ohitte. 🙂

Tarjolle esikoinen oli pyytänyt kissa kakkua ja sellaisen hänelle tein. Sankari oli tyytyvainen lopputulokseen, vaikka itse olinkin kriittinen kun kakusta ei tullut yhtään sellainen mitä olin ajatellut. Pitäisi vain opetella olemaan armollinen itselleen. Ei tällä aikataululla ja lasten pyöriessä jaloissa voi taikoa mitään kisakakku tasoista lopputulosta. Tai itse en ainakaan kykene, vaan pitäisi pystyä käyttämään monia monia tunteja, jotta työn lopputulos miellyttäisi edes jollain tasolla. Lisäksi kahvipöytään eksyi perinteiset kaupan pakaste osastolta ostetut karjalanpiirakat, munavoi, kinkku-juusto pizzaa, keksejä, sipsiä, popcornia ja nameja. Vieraat ja sankari vaikuttivat olleen mielissään ja itsekkin olin tyytyväinen kun olin kerrankin arvioinut tarjottavien menekin hyvin. Mikään ei loppunut kesken, mutta mitään ei myöskään hullunlailla jäänyt meille hävitettäväksi. 😊

Meillä kävi myös neljä kaveria juhlistamassa päivänsankaria. Kissa teema oli myös näissä juhlissa teemana. Täytekakun sijaan tarjosin kaupan valmiita kuppikakkuja jotka itse tuunasin sokerimassalla kissa teemaan sopiviksi 😊 Meno tuppaa tän ikäisillä olemaan jo melkoisen vauhdikasta, joten järjestimme pientä ohjelmaa legomasters-kisan muodossa. Oli hienoa seurata miten nuoret heti jakoivat porukan kahteen ryhmään ja alkoivat tekemään yhteistyötä keskenään. 

Mieheni syntymäpäiviä juhlimme ihan rauhakseltaan Tampereella pyörähtäessä. Kävimme Puolenkuun peleissä ostoksilla ja kävimme myös ensimmäistä kertaa kokeilemassa, millaista ruokaa Tampereen pizzamestareilla oli tarjolla. Itse otin pasta-annoksen jossa oli katkarapuja ja valkosipulia. Mieheni puolestaan otti pizzan joka sisälsi kanaa, maissia, pekonia, paprikaa ja ananasta. Itse pidin omasta pasta-annoksestani todella paljon. Annos oli todella tuhti ja iso, en jaksanut kokonaan sitä syödä, valkosipulia ja katkarapuja oli kerrankin reilusti. Mieheni luonnehti omaa annostaan mukavan kevyeksi, ei jäänyt sellaista raskasta oloa mitä monista muista pizzoista jää niiden rasvaisuuden takia. Maissi oli uusi tuttavuus pizzassa ja makua se ei kuulemma tuonut siihen oikeastaan ollenkaan. Mutta jos Tampereen seudulla sattuu liikkumaan ja on ruokapaikkaa vailla, kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa jos ei aiemmin ole käynyt 😊

Helmikuu

Eka postaus tälle vuodelle. Olin jo kuitenkin luonnoksiin ehtinyt väkästelemään postausta uudesta vuodesta, viime vuoden kohokohdista, omista synttäri/ikääntymiseen liittyvistä pohdinnoista ja niin taas se elämä vain on tullut väliin ja kirjoittaminen jäänyt puolitiehen 😖 Vanha kliseinen kysymys, onko nämä nyt niitä ruuhkavuosia? Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on vuosi alkanut suotuisissa merkeissä 💖

Piti oikein käydä katsomassa, koska viimeksi olen mitään kirjoittanut julkaisuun asti ja lokakuutahan se näytti. Korkea aika siis koittaa saada jotain raapustettua kasaan. 

Mitäpä meidän perheelle oikein kuuluu? Noh, kaiken kirjavaa. Arki pyörii 10kk vanhan neidin ehdoilla, isompien lasten haasteiden äärellä ja koitetaan samaan aikaan pysyä itse järjissämme. Mies hyppäsi vuorostaan vanhempainvapaalle ja itse olen koittanut saada sijaisuuksia ilmoittelemalla moneen paikkaan, että täällä ollaan jos sijaisia tarvitaan. Toistaiseksi on ollut hiljaista, mutta eiköhän se siitä vilkastu jossain kohtia. Sain nyt alustavasti kyselyä kuitenkin jo ensi syksylle, että olenko käytettävissä, sillä pidempi aikaisempaa työtä mahdollisesti olisi tiedossa. Tämä totta kai tuo jo valtaisaa helpotuksen tunnetta, tiedon siitä, että taloudellinen tilanne mahdollisesti silloin olisi kohentumassa. 

Minimimmi meillä kiipeilee jo kovasti joka paikkaan ja liikkuu sujuvasti tukea vasten, vielä ei ihan uskallus riitä ensiaskeliin, mutta pian ne varmasti ovat edessä. Vanhimman lapsen kanssa meillä viimein on alkamassa tukiasiat pitkien vääntöjen jälkeen ja toivon todella, että lopputuloksena on vähän helpompi arki ja mahdollisesti jonkin sortin nepsy-diagnoosi, josta meillä itsellä on hyvin vahva epäilys. Keskimmäisestä on myös suuri huoli niin kotona kuin eskarissa ja apua myös hänelle on haettu. Toivomme kovasti, että nekin asiat johonkin suuntaan etenevät 💖 Itselläni on kolmannen vuoden terapian jatkohakemus meneillään ja toivon todella, että se myönnetään. Sen verran kuormittavaa on arki meillä ollut, että tuntuisi suorastaan kamalalta pelkkä ajatuskin siitä, etten sitä saisi. 

Tulevina tapahtumina meillä on minun töiden etsinnän ja lasten asioiden hoitamisen lisäksi myös kaikkien lasten syntymäpäivät, jotka sopivasti ovat kuukauden välein. Ihanaa on myös tieto, että kesään päin ollaan jälleen menossa 💖 Toivottavasti tästä vuodesta tulee huomattavasti parempi kuin edellisestä.