Taas on jäänyt useampi luonnos roikkumaan blogin puolelle. On ollut jotenkin todella vaikeaa löytää arjesta hetkeä saattaa tekstejä loppuun asti. Vaikka järjellä koittaa ajatella, että mulla on nyt pieni vauva talossa, isommat lapset myös omine tarpeineen, kotityöt yms. Että ei pitäisi potea huonoa omaatuntoa siitä ettei ole ehtinyt, mutta osa minusta silti soimaa itseään, miksen minä pysty. Miten muut äidit löytää aikaa ja ennenkaikkea jaksamista omille jutuilleen?
On ollut myös sydäntä lämmittävää nähdä blogissa kommentointia miten kuulumisiani on kaivattu 💖 Kiitos paljon, yritän löytää hetkiä kirjoittaa edes vähän silloin tällöin, ettei muuri kasvaisi liian suureksi tätä harrastusta kohtaan 🙂💖
Mitäs meille kuuluu? Ronja täytti tuossa kuun vaihteessa 6kk, eli ensimmäinen vuosipuolikas saavutettu. 😍 Ronja on luonteeltaan äärettömän iloinen vauva. Jos jokin asia ei neitiä miellytä, ilmaisee hän tyytymättömyytensä murinalla tai päristelyllä. Hän omaa myös hyvin vahvan luonteen. Päivisin on haastavaa saada mitään isompaa tehtyä, kun neidin päikkärit on luokkaa hyvin epäsäännölliset ja hyvin lyhyet. Öisin hän nukkua pussuttaakin sitten 1-2 herätyksellä. No en valita, mieluummin otan ne yöunet 😅 Ensimmäinen korvatulehduskin ehti tässä neidille tulemaan ja sitä ollaan nyt hoidettu yli kuukauden päivät. Toinen antibioottikuuri on tällä hetkellä meneillään ja toivon todella, että pienen vointi kohenee. ❤ Mentiin aluksi julkiselle puolelle, mutta siellä lasta ei kunnolla edes tutkittu ja mulle naureskeltiin suoraan "te äidit ootte aina liian herkästi huolissanne lapsistanne" 😒 Onneksi maksetaan vauvavakuutusta niin hoituu tuolla yksityisellä puolella asiointi mutkattomammin ja siellä ollaan saatu apua ja ollaan tultu kuulluksi.
Lisäksi meille tuli myös tässä alkusyksystä miehen kanssa 5 vuotta yhteistä taivalta täyteen ja 10.10 tuli ensimmäinen hääpäiväkin. Ihan haasteettomasti ei arki ole sujunut, isompien lasten kanssa erilaiset haasteet koettelee todella paljon, sekä vastuut arjen pyörittämisestä tuntuu kaatuvan valtaosin omaan niskaani, joten se on kuormittanut omaa henkistä hyvinvointiani. Toivottavasti isyysloma auttaa miestäni havainnoimaan arkeamme paremmin ja toisi ymmärrystä miten monta asiaa pitää ottaa arjessa huomioon, ettei asiat ehtisi mennä kaaoksen puolelle. Menneisyys myös huhuilee omia pelkojaan tuolle isyysvapaa ajalle. Koitan kuitenkin sinnikkäästi pakottaa itseäni ajattelemaan positiivisesti, tilanne on eri, kumppani on eri.. Paljon aiheita olenkin käsitellyt terapeuttini kanssa viime aikoina.
Ensimmäistä hääpäivää kävimme juhlistamassa kiipeilyn merkeissä. Koska olen korkeanpaikan kammosta kärsivä, koin valtavaa itseni ylittämistä, kun uskaltauduin kiipeämään jopa n.4 metrin korkeuteen. Meillä oli varattuna ohjaaja tunnin ajan ja hän teki kyllä huikeaa työtä, tuli itselle turvallinen olo, enkä kokenut missään vaiheessa nolona jos uskallus meinasi murentua kesken kaiken. Kokeilimme myös boulderointia ja siitä tuli kyllä itselle ehdoton lemppari laji.
 |
| Kuva: mieheni ottama |
Sellaisia kuulimisia tänne. Toivottavasti teidän lukijoiden syksy on lähtenyt hyvin käyntiin. 😊
