perjantai 28. lokakuuta 2016

Olen holisti

Nimittäin sokeriholisti. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että ongelman ytimeen on tartuttava. Havahtuminen iski yllättäen ihan suihkussa ollessa, tajusin että kun mieheni oli koko päivän kotona, ei mieleni tehnyt ollenkaan suklaata. (sainpa tämänkin kuulostamaan häröltä ;D ) Teekuppikin meni kurkusta alas ihan ilman sokerista kyytipoikaa. Mutta odotas vaan kun olen yksin kotona, alkaa armoton metsästäminen. Sokerinjano kasvaa vähintään satakertaisesti, huomaan kollaavani kaappeja epätoivoisena, josko jostain löytyisi karkkipussinjämät, suklaakeksejä..ihan mitä vain mäyssättävää. Ei riitä että ottaisin sen yhden vaan minun on saatava useampi konvehti, useampi keksi tai pari suklaapatukkaa.. Suklaalevyn tuhoaminen ei ole ongelma eikä mikään. Kaupassa käydessä huomaan, että mukaan tarttuu aina vähintään pari Snikkerssiä tai jokin pieni pussi karkkia. Koska tartteehan nyt automatkalla olla aina jotain hyvää, niin joo ja kahvin kanssa tarttee ostaa halvat sokeridonitsit Lidlistä. Tokmannilla on valkosuklaa Snikkerssejä, APUA ja vielä rajoitettu erä myynnissä olevia, pakko hamstrata kotiin, kaks on liian vähän, kolme on pariton summa..Joo kyllä se neljä on vähintään ostettava! Ja voi iiiiiiiik, 6 suklaapatukkaa 2€!!!!!!!!!

OIKEESTI!!! Voiko  ihminen olla näin koukussa karkkiin! No kyllä voi...! Sitten ihmettelee kun ei paino laske "En mä oo tänäänkään syöny mitään...paitsi sen kolme suklaapatukkaa, kaks riviä suklaalevystä, kourallinen sipsejä.. pari lihapasteijaa, omenatasku...oliks viel jotain...niin söinhän mä aamupalaks kaks leipää"
JEP JEP....

Nyt tein itselleni ehkä elämäni haastavimman lupauksen. Lupasin, etten tulisi syömään mitään herkkuja (karkki,sipsit, pullat jne..) ennen joulua. Ainoot tilaisuudet missä herkkujen syöminen on sallittua, on syntymäpäivät, mutta kaikki muu herkuttelu on nyt pannassa. No tilannehan meinasi kosahtaa jo ihan alkumetreille. Tänään oli äitini syntymäpäivät jossa siis oli lupa syödä herkkuja.. No kotio päästessäni minun piti olla syömättä yhtään mitään herkkuja ja mitä teen päästessäni sisään, samointein herkkukaapille ja kattoon et olikos niitä sipsejä viel.. onneks tajusin siinä vaihees kun otin pussin käteen et mitä helkattia mä meinaan tehä!!
Että tästä tulee pitkät pari kuukautta :D

Onko muita sokeriholisteja? :D

tiistai 25. lokakuuta 2016

Alku

Tervehdys!

Tämä ensimmäinen postaus on aina se haasteellisin. Oon jo tovin miettinyt uuden blogin aloittamista ja nyt tulin sitten siihen pisteeseen, jossa sen tekeminen muuttui ajankohtaiseksi. Olen siis näkyillyt blogimaailmassa monessakin eri blogissa joista My Little Fantasy World-blogi on kaikista pidempiaikaisempi blogi jonne olen purkanut laidasta laitaan asioita. Sitä tulikin kirjoitettua jotakuinkin tasan 5 vuotta. Tässä muutama vuosi sitten aloin kirjoittelemaan rinnalle Haamuperhe-blogia, joka käsitteli ensin perhehaaveita/lapsettomuutta ja sen jälkeen raskausaikaa ja vauva-arkea. Olen alkanut kuitenkin kokemaan useamman eri blogin kirjoittamisen hirmu stressaavaksi ja aikaa vieväksi puuhaksi. Inspiraatio oli jatkuvasti kateissa ja murehdin mitä ihmeellisempiä asioita blogeihini liittyen. Pikkuhiljaa alkoi kytemään ajatus ihan uuden blogin rustaamisesta ja tässä sitä nyt ollaan! :)


Uusille lukijoille pientä infoa:
Elikkä tätä blogia kirjoittelee 88-vuonna syntynyt nainen, joka on samalla äiti 02/16 syntyneelle pikkumiehelle ja aviovaimo 88-vuonna syntyneelle miehelle. Asumme omakotitalossa Pirkanmaalla ja täällä tassuttelee myös sekarotuinen koiramme Sara. Tyyliltäni olen tummiin pukeutuva, rock/punk- ja gootti tyyliä ihannoiva, violettia väriä palvova ja erinäiseen krääsään hukkuva persoona. Minut saattaa bongata metsissä samoilemassa, kirppareilla koluamassa, kahvilassa rentoutumassa tai ihan vain kauppoja kiertelemässä. Lisäksi nautin elokuvien katselusta/keräilystä, kynttilöiden loisteesta, vasta leikatun nurmikon tuoksusta, kakkujen leipomisesta, legojen keräilystä, luonnon hiljaisuudesta, mummuvaarilan lämmöstä ja oman pojan leikkien seuraamisesta.
Edeltävää blogia seuranneet tietävätkin synnynnäisestä henkitorvenahtaumastani, joka on tuonut elämääni paljon surua ja ahdistusta rankan koulukiusaamisen takia, josta kuitenkin olen selviytynyt ja yli päässyt melkoisen hyvin. Joka tosin ajoittain myös aiheuttaa pieniä harmittavia tilanteita, mutta ei kuitenkaan koskaan elämästäni poistu.
Minut tunnistaa möreän äänen lisäksi myös vaihtelevasta tukkatyylistä ja omituisista jutuista. Ja heikkohermoisille tiedoksi: blogini tulee taatusti sisältämään paljon kirjoitusvirheitä, koska en ole mikään pilkkupoliisi ja keskittymiseni on sisällön tuottamiseen, niiden miljoonien pilkkujen puuttumisen sijaan. Aiheita täällä tosiaan tulette näkemään ihan laidasta laitaan niin mielipidekirjoituksista, arkikuulumisiin ja hömppäjuttuihin, harrastuksia sivuuttamatta. Tulette varmasti oppimaan minusta yhtä jos toista matkan varrella :)


Pidemmittä puheitta: Toivotan niin uudet kuin vanhatkin seuraajat lämpimästi tervetulleiksi <3